Kun yritämme tehdä muutoksia arjen tapoihin, keskitymme usein tavoitteisiin ja ajatukseen lopputuloksesta. Kuitenkin tärkeintä on toiminta, tekeminen, konkretia. Koetetaan löytää niitä tekemisen tason asioita, joiden toteutuessa tavoitteisiin voidaan päästä. Pyri siis keskittymään tekemiseen, ei tavoitteeseen.
Törmäämme kuitenkin heti kahteen haasteeseen: mitkä toiminnot ovat oleellisia ja toisaalta miten ne saadaan osaksi arkea?
Pienet asiat
Opitut tavat ovat helppoja ja vaivattomia. Aivot saavat keskittyä muuhun kun tavat ohjaavat toimintaa monessa tilanteessa. Kun tapa on aivoihin iskostettu, se pysyy siellä ja toiminta on automaattista, eikä motivaatiota tarvita juuri lainkaan sen toteuttamiseen.
Haasteena on kuitenkin, miten uusi tapa saadaan osaksi arkea. Mielestäni pienet tapamuutokset (vaikka useammatkin) ovat aina parempia kuin kerralla tehtävät suuret elämäntaparemontit. Pienillä muutoksilla saadaan monimutkaisemmastakin muutosprosessista helpompi.
Aivomme assosioituvat uusiin tapoihin sen mukaan miltä ne meistä tuntuvat. Jos jatkuvasti koet epämukavuutta ja hankaluutta uutta toimintaa kohtaan, teet asioita ”vasten tahtoasi”. Tämän seurauksena koet negatiivisia ajatuksia uusia tottumuksia kohtaan ja tällainen negatiivisuus vaikuttaa voimakkaasti onnistumiseen. Tämän takia kannattaa edetä pienin askelin ja vähän kerrallaan. Pitää tekeminen niin yksinkertaisena kuin mahdollsita. Se lisää onnistumisen ja pystyvyyden tunteita. Parhaimmillaan voi sanoa:” Olipa se yllättävän helppoa!”
Laukaiseva tekijä
Muutosta tehtäessä tulee olla tietoinen siitä mitä on tekemässä. Usein me kuitenkin ”unohdamme” tehtävänä olevan muutoksen, uuden tavan toimia. Muistaminen voi olla jopa vaikeampaa kuin itse uuden toiminnan tekeminen. Miten voisisimme auttaa muistia? Tehtävään muutokseen voi liittyä joku laukaiseva tekijä, muistuttaja. Se ei lisää motivaatiota tai helpota itse toimintaa, mutta muistuttaa siitä. Se voi olla vesipullo pöydällä muistuttamassa riittävästä veden juomisesta tai hälytys puhelimessa nousta välillä työpöydän äärestä seisomaan.
Kaikille tulee välillä hetkiä, että äkisti muistaa mitä olikaan tekemässä. Tällaisissa tilanteissa laukaiseva tekijä on toiminut ja muistuttanut itse tekemisestä. Laukaiseva tekijä voi olla sisäinen tai ulkoinen. Sisäisenä tekijänä voisi pitää vaikka puhelimen viestien tai sähköpostien tarkistamista. Se on varmaan monilla meistä jo melko automaattista. Itse viesti voi sitten toimia ulkoisena laukaisevana tekijänä jos se vaikka muistuttaa jostain uudesta tavasta, jota olet harjoittelemassa. Laukaiseva tekijä voi olla myös luontainen tai se pitää itse luoda.
Siksi voisi olla hyvä hyödyntää esimerkiksi puhelinta tai sähköpostia muistuttajina uuden toiminnan tekemisessä.
Pohdi siis näitä kahta asiaa kun olet miettimässä arjen tapamuutosta:
1. mikä tai mitkä pienet konkreettiset ja tekemiseen liittyvät asiat veisivät omaa muutostasi eteenpäin. Valitse aluksi omien resurssiesi mukaan 1-3 mielestäsi oleellisinta asiaa. Keskity niihin. Vältä liian suurta muutosta kerrallaan.
2. Pyri löytämään itsellesi ”muistuttaja”. Laukaiseva tekijä, joka auttaa sinua muistamaan muutoksen ja uuden toimintatavan. Hyödynnä esimerkiksi teknologiaa tukemaan muutostasi.
Marko Pirhonen