Tutkimus, joka julkaistiin kesäkuussa 2013 Journal of Personality and Social Psychology -lehdessä (Neal, D. T., Wood, W., & Drolet, A. (2013). How do people adhere to goals when willpower is low? The profits (and pitfalls) of strong habits. Journal of Personality and Social Psychology, 104(6), 959–975. https://doi.org/10.1037/a0032626), osoitti, että erityisesti huonot, mutta hieman yllättäen myös hyvät tottumukset lisääntyvät stressaavina aikoina, jolloin tahdonvoima on alimmillaan. Viiden kokeen aikana tutkijat testasivat, miten ”itsekuri” vaikuttaa ihmisten sitoutumiseen rutiineihin ja tottumuksiin.
Tutkijat havaitsivat, että tottumuksiin luottaminen stressaavina aikoina voi tehokkaasti edistää tavoitteiden saavuttamista ja hyvien elämäntapojen noudattamista.
Aiemmat tutkimukset ovat osoittaneet vahvan yhteyden itsekontrollin ja stressitasojen välillä; kun stressitaso on korkea, itsehillintä on alhaista ja ihmiset pyrkivät palaamaan takaisin vanhoihin tapoihin välttääkseen aivovoiman tuhlaamista vaikeiden valintojen tekemiseen. Päätöksen teko on stressaantuneena vaikeaa, ihmisellä on vähän tahdonvoimaa tai hän tuntee olonsa ylikuormitetuksi. Aivot toimivat niin, että korjataksemme tämän päättämättömyyden puutteen, luotamme tapoihin. Kun olet liian väsynyt tekemään päätöstä, sinun (ja aivojesi) on helpompi vain toistaa samaa tapaa mitä yleensä teet.
Tutkimuksissa on myös osoitettu, että stressaavat ajat selkeästi lisäävät monia nykyisiä huonoja tapoja pikaruoasta alkoholin väärinkäyttöön.
Tämän tutkimuksen tutkijat toivoivat voivansa laajentaa tätä tietämystä keskittymällä siihen, miten stressiin liittyvä itsekontrollin alempi taso voisi edistää ihmisten kykyä harjoittaa positiivisia tapoja, joita he haluavat ylläpitää, kuten vaikkapa kuntosalilla käyntiä.
Ensimmäisessä viidestä tutkimuksesta, tutkittiin UCLA:n opiskelijoita ja miten heidän tottumustensa määrä koejaksoilla (lisääntynyt stressi) korreloi suhteessa muuhun lukukauteen. Tulokset osoittivat, että opiskelijat toteuttivat sekä positiivista toimintaa (esim. sanomalehden lukemista), että negatiivista toimintaa (esim. epäterveellistä syömistä) useammin kokiessaan stressiä koejakson aikana.
Toisessa Duken yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa arvioitiin itsekontrollin ja tapojen roolia suhteessa tavoitteisiin. Tämä tutkimus tuki edellisen tutkimuksen tuloksia osoittamalla, että kun tahdonvoima ja motivaatio ovat vähäisemmät, ihmiset pyrkivät lisäämään suorituskykyään tavoilla, jotka sekä auttoivat, että haittasivat heidän kykyään saavuttaa tavoitteensa.
Seuraavat lisätutkimukset osoittivat, että kun itsekontrollia vähennettiin stressaavina aikoina, osallistujat saavuttivat tavoitteensa parantamalla hyviä tapoja. Päinvastoin, kun stressitaso oli alhainen, osallistujat pystyivät hallitsemaan enemmän itseään ja osallistumaan tavoitteelliseen toimintaan, vaikka se vaatisi poikkeamista tottumuksista.
Saattaa kuulostaa yllättävältä, mutta sama stressi, joka saa toiminnan helposti ohjautumaan tai palaamaan huonoihin tapoihin, voi myös auttaa meitä sitoutumaan hyvien tapojen toteuttamiseen.
Hyviin tapoihin palaamista on vaikeampi huomata. Ne ovat niitä tapoja ja rutiineja, jotka auttavat meitä saavuttamaan tavoitteitamme, joten ne eivät ole ongelmallisia. Huomiomme keskittyy enemmän ja helpommin huonoihin tapoihin. Näin ihmiset ovat tietoisempia paluusta huonoihin tapoihin, kun tahdonvoima on stressin takia vähissä. Toisin sanoen tavat, jotka estävät meitä toimimasta parhaamme mukaan, ovat yleensä selvemmin havaittavissa, koska ne ovat tapoja, jotka häiritsevät eniten jokapäiväistä elämää, kun stressitaso on korkea.
Koska tahdonvoima on myös rajallista, tämän tutkimuksen tulokset voivat auttaa ymmärtämään, miten voimme parhaiten käyttää stressiä hyödyksemme.
Tehokkain tapa tehdä niin on luoda terveellisiä elämäntapoja vähemmän stressaavina tai stressittöminä aikoina, jotta voimme varmistaa, että aivojen oletusasetus olisi automaattisesti positiivisilla tottumuksilla -ei negatiivisilla – stressin aikana.
”Ehkä burnouteja ja stressiä olisi vähemmän, jos odotukset työn suhteen olisivat maltillisempia. On kunniallista toistaa samoja työtehtäviä ja rajoittaa työ vain osaksi elämää. Silloin ei tarvitse keksiä itseään uudelleen joka viides minuutti. ” Professori, sosiologi Paul du Gay
-Marko