Osallistuimme menneen viikon aikana Quantified Employee – seminaariin, jossa oli osaava joukko asiantuntijoita kertomassa erilaisista näkökulmista liittyen hyvinvoinnin mittaamiseen ja saadun tiedon hyödyntämiseen. Päivän anti vahvisti näkemystä, että erilaisia hyvinvoinnin mittareita tarvitaan, ja että terveysteknologia on korvaamaton apu terveyden ja hyvinvoinnin kehittämisessä nyt ja tulevaisuudessa.
Terveys- ja hyvinvointiteknologia on kuitenkin varsin herkkä alue pohdittavaksi, kun sitä alkaa tarkastelemaan syvemmin yksilön ja arkisen elämän kannalta.
Nykypäivänä itsen mittaaminen on jo jonkinlainen ilmiö ja trendi. Arkisimpina esimerkkeinä mainittakoon aktiivisuusmittari ja erilaiset unen laadun mittarit. Itsen mittaamisen tavoiteisiin liittyen tulee pohtineeksi; onko mittaamisessa tausta-ajatuksena inhimillinen itsensä tuntemisen ja kuuntelemisen taidon kehittäminen vai tehokkuus? Liittyykö mittaamisen tarpeeseen kontrollin tunteen saaminen ja voiko mittaaminen jossain vaiheessa loppuen lopuksi johtaa ilottomaan kontrolliin? Huolestuttavin ajatus ehkä on; muodostuuko mittaamisen myötä ihmisestä itselleen subjekti, joka vieraantuu itsestään mittaamisen kohteeksi, ajautuen suorittamiseen ja kriittiseen itsensä arviointiin?
Mittaaminen on hyödyllistä ja järkevää, kun se osataan perustella; miksi mitataan? Kenelle? Ja kenen hyödyksi mittausta tehdään? Mielenkiintoinen on myös kysymys; millä tavalla yksilö mittaamisen ansiosta kehittyy ja tuntee itsensä arvokkaaksi – mikä on mittaamisen arvo ihmiselle itselleen? Ja vielä ehkä tärkein seikka; millä tavoin mittaaminen ja siitä saatu tieto on yhteydessä yksilön päivittäiseen tapakäyttäytymiseen ja toiminnan ohjautumiseen oman terveyden edistämiseksi?
Mittauksista saatavasta tiedosta tulee osata tehdä johtopäätöksiä ja tietää, millä tavalla saatujen johtopäätösten mukaan tulisi jatkossa toimia.
Mittarit ja mittaaminen eivät nimittäin yksistään tuota terveyttä ja hyvinvointia, eivätkä ratkaise yksilön terveyshaasteita tulevaisuudessakaan. Jos ihminen on yksin saadun tiedon kanssa, hän ei välttämättä ymmärrä – mitä tapahtuu, mitä saatu tieto kertoo ja miten tiedon varassa tulisi jatkossa toimia. Tällöin tuki osaavalta hyvinvoinnin ammattilaiselta on tärkeää. Arjessa tapahtuvat teot itsestä huolehtimiseksi ovat yksilön vastuulla, oman oppimisen ja aktiivisuuden varassa.
Parhaimmillaan mittaaminen toimii kannustavana tekijänä, se tuo mittauksesta saadun tiedon avulla näkyväksi toiminnan syy – seuraussuhteita, ja kertoo, kuinka vaikuttavaa oma toiminta on terveyden edistämiseksi ja ylläpitämiseksi. Hyvinvointimittaaminen on ennen kaikkea oppimisen apuväline. Eteneminen kohti toivottua hyvinvointia ja terveyttä on kokemuksellista – oppimisen ja erehdyksen, onnistumisten ja repsahdusten kautta kulkevaa. Sen tulee olla inhimillistä, pitkäjänteistä ja läpi elämän toteutuvaa toimintaa oman terveyden hyväksi.
Terveysteknologia (askelmittarit, stressimittarit, unimittarit, puntari jne.) ovat sinulle oppimisen ja havainnoinnin välineitä – ennen kuin otat mittaria käyttöön, niin mieti;
- Mitä sinä haluat oppia? Mikä on muutos, mitä olet tekemässä ja mikä tieto auttaisi sinua havainnoimaan muutostasi? Valitse mittari mikä auttaa sinua ko. muutoksessa ja on mahdollisimman helppokäyttöinen sinulle.
- Koska harva meistä jaksaa käyttää teknologiaa lopun elämää, mieti missä vaiheessa olet sisäistänyt opin riittävän hyvin? Voit jopa etukäteen päättää kauanko tulet ko. mittaria käyttämään oppimisen tukena.
- Havainnoi ensisijaisesti omaa tekemistä ja peilaa sitä vasta sen jälkeen mittareihin. Mitä tein => miten se näkyi mittarissa? Mitä voin tästä oppia käytännön tekemiseen jatkossa?
- Älä anna mittarin määrittää sinua, vaan kiinnitä huomiota olemisen ja tekemisen tilaan, omiin tunteisiisi ja kokemuksiisi (olenko virkeä, nukuinko hyvin) ja kokonaisuuteen voinnissasi (mittari antaa yleensä vain yhden näkökulman).
- Teknologia ei tee mitään puolestasi, sinä joudut joka tapauksessa sen muutoksen tekemään omassa arjessasi.
- Mittari on vain mittari, älä rakastu teknologiaan, vaan siihen mitä sen avulla olet oppinut.
Sari Coutentacis
