Tämän blogin aiheena on perhe, lähipiiri ja elämänkumppani arjen tapamuutosten onnistumisen takana. Moni hyvä ajatus tai arjen tapamuutos onnistuu tai epäonnistuu riippuen läheisten suhtautumisesta tai toiminnasta.
Nostetaan esimerkiksi elämänkumppanin painonpudotus. Se voi olla toimiessaan ja molempien sitoutuessa muutoksiin erinomainen tapa parantaa parisuhdetta. Mutta jos painon pudotus koetaan uhaksi ja se lisää toisen osapuolen epävarmuutta, haaste onnistumiselle saattaa kasvaa liian suureksi ja parisuhde alkaa kärsiä. Toinen osapuoli saattaa tiedostamattaankin sabotoida toisen yritystä muuttaa elämäntapojaan.
”Lapset kannattaa ottaa mukaan muutoksen suunnitteluun”
Samoin perhe voi tukea tai jopa pilata muutoksen riippuen siitä, miten he itse suhtautuvat perheen jäsenen muutokseen. Täytyy muistaa, että muutos koskettaa aina koko perhettä jollain lailla. Siksi on tärkeää, että koko perhe saadaan mukaan prosessiin – tämä koskee myös isovanhempia. Lapsia, varsinkin jo varttuneempia, voi osallistaa pohdintaan ja kysyä heidän mielipiteitään. Vanhempien vastuulla on viime kädessä kuitenkin sovittujen toimintamallien toteuttaminen ja sovituista asioista kiinnipitämisen varmistaminen.
Lähdettäessä yhdessä pohtimaan muutosta perheen terveyskäyttäytymiseen, voidaan keskustella perheen kesken siitä, miksi muutos olisi tärkeää ja mitä se tarkoittaisi. On hyvä miettiä mistä joudutaan luopumaan ja mitä sen tilalle saadaan. Ruokailun suhteen voidaan miettiä yhdessä seuraavan viikon ruokalista, jolloin kaikki tietävät mitä odottaa eikä tule tarvetta miettiä pikaruokaa tai muita epäterveellisempiä vaihtoehtoja. Syödään ja tehdään itse normaalia kotiruokaa, jossa jokainen on saanut antaa mielipiteensä ja ajatuksensa listalle. Aktiivisuuden suhteen mietitään miten liikuntaa saadaan arkeen lisää ja vähennetään erilaisten laitteiden ääressä vietettyä aikaa sopimalla siihen yhteisiä pelisääntöjä.
”Arjen rytmi on tärkeä tekijä terveyden edistämisessä”
Rytmi ja rutiinit ovat tärkeitä tukirakenteita kun harjoitellaan uusia tottumuksia arkeen. On helpompaa onnistua kun on olemassa selkeä rakenne, joka toimii uusien tapojen oppimisen selkänojana. On myös hyvä löytää sopiva sallivuus ja rentous muutoksen kokonaisuuteen. Sovitaan vaikka herkkupäivä, jolloin syöminen on vapaampaa. Tällä vähennetään sitä riskiä, ettei voimakas rajoittaminen ja jatkuva kieltäminen aiheuta vastareaktiota eli esimerkiksi ”ratkeamista” ja siihen liittyvää ahmimista.
Terveellisten elämäntapojen kirjo on laaja ja siksi pitää miettiä oman perhekunnan valmiustasoa ja muutoshalukkuutta. Valitaan muutoskohteista tärkein ja keskitytään aluksi siihen. Aiemmissa blogeissa olen jo nostanut muutoksen mitoittamisen haasteita esiin. Tehdään suunnitelma ja aloitetaan maltillisesti. Kuten kaikessa muutoksessa on hyvä miettiä tavoitteita; mitä me tällä muutoksella haemme? Miksi tätä on tärkeää tehdä? Millaisia haasteita saattaa tulla eteen? Mistä joudumme luopumaan? Mitä tilalle?
”Mieti, miten puhut itsestäsi ja ulkonäöstäsi lastesi kuullen”
Jos äiti tai isä aloittaa muuttamaan tapojaan, se vääjäämättä vaikuttaa koko perheeseen. Tämä on hyvä muistaa ja etukäteen ottaa huomioon aloitettaessa muutosprosessia. Muutoksista puhuttaessa on merkittävää huomioida miten puhuu omasta ulkonäöstä tai lisäkiloista. On parempi tuoda esiin muutoksen hyötyjä terveyden, jaksamisen ja hyvän olon kautta kuin keskittyä ulkonäöllisiin seikkoihin. Näin lapsetkin oppivat oman hyvinvoinnin huolehtimisen tärkeyden oikeista syistä.
Parhaimmillaan muutos on koko perheen yhteinen, iloinen ja palkitseva prosessi, josta kaikki saavat hyviä asioita omaan arkeensa tukemaan omaa jaksamista ja terveyttä.
- Tee muutoksesta yhteinen projekti – muista kuitenkin, että sinä olet ratkaisevassa roolissa, läheisiltä saat kuitenkin tukea omaan tekemiseesi
- Miettikää yhdessä millaisia muutoksia prosessi tuo perheen arkeen
- Koko perhe voi osallistua esimerkiksi seuraavan viikon ruokalistan laatimiseen ja aktiivisuuden lisäämisen suunnitteluun
- Tehdään pieniä asioita, yksi kerrallaan ja rennolla, mutta määrätietoisella otteella. Näin vähennetään muutosvastarintaa ja muidenkin sitoutumisen aste nousee
Marko Pirhonen