Jasmin, 53-vuotias info- ja kassatyöntekijä.
Miksi hakeuduit mukaan valmennukseen?
Työterveyshuollon fysioterapeutti kertoi minulle Prevenian terveysvalmennuksesta ja ilmoitti minut mukaan. Valmennus alkoi toukokuussa 2023. Olin tuolloin melkoisen jumissa itseni kanssa ja inhosin itseäni. Häpesin läskejäni ja vihasin vartaloani. En jaksanut huolehtia itsestäni, meikkauskin oli jäänyt koronavuosina. Olin usein väsynyt ja työpäivien jälkeen en jaksanut tehdä edes ruokaa tai siivota, ulkoilusta puhumattakaan. Söin paljon mikroruokia ja viikoittain söin myös kebabia, hampurilaisia tai pizzaa. Lisäksi jokainen päivä oli herkkupäivä, pystyin kevyesti ahmimaan esimerkiksi suklaalevyn. Olin aikaisemmin kärsinyt ahmimisesta, kerran söin mm. kokonaisen kakun. En jaksanut kävellä pitkiä matkoja. Jokainen vuosi toi lisäkiloja ja liikkuminen oli pakkopullaa, koska se tuntui raskaalta. Sohva oli unelmapaikka. Usein söin varmuuden vuoksi, ettei nälkä pääsisi yllättämään. Oikeastaan kaikki elämäntavoissani oli pielessä. Myös parisuhde oli lähes kriisissä, koska olin niin ahdistunut. Minulla oli huono olla itseni kanssa. Sisäinen puheeni itselleni oli lähes pelkästään negatiivista. Olin tylsistynyt elämääni ja päivät kuluivat suorittaen automaattiohjauksella sen kummempia miettimättä. Tupakkaa ja alkoholiakin kului kuin huomaamatta, kuvittelin niiden rentouttavan. Uni oli myös aika katkonaista. Stressasin yöllisiä heräämisiä. Menneisyyden trauma oli puhjennut uudestaan ja elämäni oli välillä melko tummanharmaata.
Maatessani neljän seinän sisällä jalka kipsissä oli aikaa miettiä elämääni ja tiedostin, etten voisi jatkaa enää samalla tavalla.
Lisäksi jouduin raajarikkona pitkille sairaslomille: Vuonna 2021 meni olkapää ja syksyllä 2022 nilkka murtui. Olin monesti yrittänyt muuttaa huonoja tapojani ja syömistäni, osallistuin jopa verkkovalmennuksiin. Näissä valmennuksissa ei ollut kuitenkaan saatavilla henkilökohtaista valmennusta enkä onnistunut yksin. Innostukseni oli lopahtanut jo alkutekijöihinsä, koska olin haukannut liian ison palan ja luovutin, kun en saanut muutoksia aikaan. Päinvastoin oloni ja syyllisyydentuntoni vain vahvistuivat jokaisen muutosyrityksen jälkeen. Osallistuin rapakuntoisena esimerkiksi ”Juokse viisi kilometriä” -valmennukseen ja lopputuloksen voikin arvata: jalkani kipeytyivät ja aloin inhota juoksua ja kaikkea liikuntaa entistä enemmän.
Millaisia etukäteisodotuksia sinulla oli valmennuksesta?
Kuullessani tästä valmennuksesta kiinnostuin heti, koska valmennuksessa on henkilökohtainen valmentaja tukena. Kiinnitin heti myös huomiota valmennuksen kestoon: puolessa vuodessa oppisi vanha koirakin jo uusia tapoja! Keskusteltuani valmentajani Erika kanssa ensimmäistä kertaa, ymmärsin heti, että tämä olisi mun juttu ja Erikan kanssa kemiat toimivat heti. Tarvitsin valvovan silmän vahtimaan tekemisiäni ja kannustamaan ja tukemaan uuden elämäni alkumetreillä. Lisäksi valmennuksessa kiinnitettiin huomiota pieniin, jokapäiväisen arkisiin asioihin, joita ilman elämäntapamuutos olisi mahdotonta. Odotukseni olivat todella korkealla, mutta en ikimaailmassa olisi uskonut miten helposti ja onnistumisista nauttien tämä ”matka” etenisi.
Millaisia ajatuksia sinulla on nyt jälkikäteen? Mitä jäi mieleen?
Pienet onnistumiset heti valmennuksen alkumetreillä mahdollistivat uusia onnistumisia ja aloin luottamaan itseeni ja innostus säilyi, jopa lisääntyi koko valmennuksen ajan. Nyt aktiivisen valmennuksen päättymisenkin jälkeen sain eväät toimia itse omana valmentajani. Suuri osa uusista tavoistani toimii jo automaatiolla. Valmennuksen alussa purskahdin itkuun, kun ymmärsin, miten huonosti olin kohdellut kehoani ja itseäni. Nykyään pyrin elämään kuunnellen kehoni toiveita: syön pääsääntöisesti ruokia, joista kehoni saa voimaa ja energiaa. Kuulostaa varmasti omituiselta, mutta kehoni ilmoittaa myös, milloin haluaa ulos: tulee levoton olo, pitää nousta sohvalta ylös. Tällä hetkellä työstän ja etsin kokeilemalla itselleni toimivaa ateriarytmiä. Tarkoituksena on päästä kiloistani eroon, mutta ei laihduttamalla, vaan syömistapoja muuttamalla.
Mikä on mahdollisesti jäänyt arkeen elämään?
Lähes kaikki on muuttunut arjessani:
- Ajankäyttö ja suunnitelmallisuus: en tuhlaa enää aikaani tylsiin ohjelmiin, kirjoihin, someklikkauksiin jne. Viikon ruokalista uusine resepteineen, liikuntatuokiot, pakolliset tehtävät asiat.
- Läsnäolo ja tietoisuus: huomioin esim. kiitollisuudenaiheita.
- Lopetin tupakanpolton yllättävän helposti Stumppaa tähän -kirjan avulla ja Erikan avustuksella.
- Alkoholin käyttö vähentynyt huomattavasti.
- Nykyään myös arvostan itseäni ja haluan kohdella itseäni hyvin.
- Ehkä kaikkein tärkein asia: asenteeni itseäni kohtaan on muuttunut positiiviseksi ja nautin elämästäni. Henkinen tasapaino auttaa myös haastavissa asiakaskohtaamisissa työpaikalla.
- Valmennuksesta saamieni oivallusten ansiosta jaksan vuorotyötäni myös paremmin ja työkyky ja työssä jaksaminen parantuivat huimasti.
- Tämä valmennus on ollut elämäni paras koulu!
Millaisia oivalluksia matkan varrelta jäi?
Pystyn parantamaan elämänlaatuani huomattavasti omilla valinnoillani ja tunnistamalla omat arvoni. Kun tiedostan omat toiveeni ja tarpeeni, nautin elämästä enemmän.
Mitä haluaisit sanoa henkilölle, joka pohtii, osallistuisiko valmennukseen?
Vaikka olisit jo kyynistynyt kaikkiin valmennuksiin ja median terveysvouhotukseen, vaikka olisit laihduttanut ja yrittänyt muuttaa elämäntapojasi aikaisemminkin, ole utelias ja anna valmennukselle mahdollisuus asennemuutokseen ja uusiin oivalluksiin itsestäsi. Lähde kokeilemaan uusia tapoja! Voin taata, että uusia tapoja opetellessa sinulla on myös hauskaa ja opit joustavuutta ja tiedostat, että elämäntapojen muutosta ei saa ottaa liian suorituspohjaisesti. Itselleni suuria onnistumisen hetkiä oli, kun sain hehkuttaa oivalluksia ja onnistumisia valmentajalleni Erikalle.
”Nauti matkasta! Onnistumisten myötä nälkä kasvaa.”
Valmentaja Erikan kuvausta Jasminin valmennuksesta
Valmennuksen alussa Jasminin muutosvalmiuden tila oli hyvä, sillä hän oli aloittanut jo muutosta loukkaantumisten aiheuttamien pysäytysten ja nilkan ja olkapään toimintakyvyn kuntouttamisen myötä. Tahtotila voida hyvin ja jaksaa arjessa paremmin välittyi alkukartoituskyselyn ja ensimmäisen tapaamisen myötä.
Valmennuksen alussa tapamuutoskohteiksi asetettiin olkapään säännöllinen jumppaaminen 2x/vko fysioterapeutin ohjeiden mukaan. Jasmin halusi myös alkaa hiljalleen kohottaa kuntoaan ja vahvistaa jalkojenlihaksia ja tästä muodostui toinen tapamuutoskohde eli tavoitteeksi asetettiin 3x/vko ulos lenkille lähtö ja kuntoportaiden hyödyntäminen lenkin lomassa. Lenkkipäivät Jasmin suunnitteli ennalta. Syömisen alueelta Jasmin halusi opetella vähentämään sokerin määrää ja tavoitteeksi asetettiin yksi herkkupäivä per viikko.
Päätavoite valmennukselle muotoutui kuvaukseksi Jasminista puolenvuoden päähän: ”Haluan olla ihminen, joka on sporttinen ja energinen. Haluan oloni olevan kevyempi. Nautin elämästä ja liikunnasta.”
Luonto ja hyvä olo liikkumisen jälkeen olivat alusta saakka houkuttimia ja motivaationlähteitä liikkumiseen ryhtymiselle. Jasmin myös opetteli kehumaan itseään onnistumisten jälkeen ja hän tunnisti, miten oli alkanut puhumaan itselleen kauniimmin. Parantunut olotila ja vatsan turvotuksen vähentyminen kannustivat jatkamaan herkuttelun rajaamista ja vähentämistä.
Myöhemmin tapamuutoskohteiksi lisättiin tupakan polton vähentäminen. Pian Jasmin kuitenkin huomasi, että vähentäminen ei toimi hänen kohdallaan vaan hän halusi kokeilla totaali lopettamista. Allen Carr:n kirja: Stumppaa tähän, osui ja upposi Jasminiin täysillä. Kirjan ansiosta Jasmin sai muutettua omaa ajatusmaailmaa ja suhtautumistapaa tupakanpolttamiseen. Pohdimme myös etukäteen, miten toimia, kun houkutus tupakan polttamisesta tulee eteen esim. ystävien sauhutellessa ympärillä. Myös sen huomaaminen, että itse asiassa hän ei nauti tupakanpoltosta, vaan siitä tuleekin tunkkainen ja huono olo auttoi lopettamispäätöksessä. Kun päätös tupakanpolton lopettamisesta oli kypsynyt ja ajankohta päätetty, loppu sujuikin sitten yllättävän kivuttomasti. Yhdet henkiset ”jäähyväiset” sauhuttelemalla Jasmin toteutti lomamatkan aikana, mutta sitten tupakoiminen jäi kokonaan.
Joustavuus ja oman kehon tarpeiden kuunteleminen olivat tärkeitä tekijöitä, jotka myötävaikuttivat muutoksien aikaansaamiseen. Jasminin arvostus hyvää oloa kohtaan, oman kehon kunnioittaminen ja pienten nautintojen salliminen arjessa olivat myös tärkeitä tekijöitä, jotka mahdollistivat muutoksia niin omissa ajattelutavoissa kuin arjen valinnoissa.
Jasmin halusi päivittää melko usein kuulumisiaan minulle, koska samalla hän sai tilaisuuden itsereflektointiin. Jasminin valoisa ja positiivinen asennoituminen ja aktiivinen vastuunotto omasta muutoksesta toivat muutosmatkaan iloa, keveyttä ja niitä huikeita tuloksia, joita puolenvuoden aikana hän sai jalkautettua arkeensa ja elämänasenteeseensa.
Erika