Kesäloma. Odotettu ja kaivattu ajanjakso raskaan työvuoden jälkeen. Odotukset ovat suuret ja suunnitelmia tehdään enemmän tai vähemmän. Vihdoin on mahdollisuus tehdä asioita, joita perusarjessa ei välttämättä ole mahdollisuutta tehdä. Odotukset nousevat helposti suuriksi.
Jotenkin joskus tuntuu, että eletään omaa arkea lomaa tai jotain muuta jatkuvasti odotellen. Silloin jää paljon elämää elämättä perusarjessa.
”En mä halua lomalla miettiä näitä juttuja!”
Ihmiset suhtautuvat lomaan usein niin, että lomalla ei ole väliä, miten on ja elää arkeaan. Perustottumukset heitetään romukoppaan, syödään huonosti ja liikunnan määräkin dramaattisesti vähenee. Painoa tulee usein useitakin kiloja lisää, joita sitten ajatellaan sitten pudotettavan kun syksy taas alkaa. Miksi näin on? Mikseivät perusarjessa opetellut tottumukset kanna tai niiden ei aina edes haluta kantavan lomalla? Miksi oman terveyden ja hyvinvoinninhuomioiminen tuntuu työltä, jota lomalla ei haluta tehdä? Miksi loma on siinä mielessä oltava jotenkin erilaista aikaa?
Mielestäni loma on asennekysymys. Pieni höllääminen on ehdottomasti ok! Mutta miksi tehdä asioista itselle vaikeampaa totaalisella opittujen hyvien elintapojen unohtamisella? Kesä on mahtavaa aikaa keskittyä omaan hyvinvointiin. Rentoutuminen on tärkeää ja jos kokee, että hyvien tottumusten ylläpito kesällä stressaa, on tehty jotain väärin. Sopivan rennolla asenteella ja helpoilla muutoksilla arjessa, opitut asiat kyllä kantavat lomallakin.
Kesäloman rytmittömyys on haaste – tai mahdollisuus.
Kesäloman rytmittömyys on usein asia, joka eniten vaikuttaa omiin tottumuksiin. Nukutaan pidempään, syödään harvemmin, juhlitaan ehkä enemmän, valvotaan pitempään… Siksi kesällä voi olla vaikeampaa ylläpitää totuttuja hyviä tapoja. Ja neljässä viikossa ne myös unohtuvat tehokkaasti. Kun vaihdetaan ”lomarytmiin”, niin on ehdottomasti tärkeää löysätä, ottaa hetken aikaa rennommin. Voi kuitenkin miettiä, miten lomalla voi pitää yllä omaa hyvinvointiaan. Se on omalla tavallaan paikka asennoitua lomaan ja omaan arkeen rytmittömyyden ja vapaamman ajanjakson keskellä. Ellei asiaa huomioi tai se ei vielä ole iskostunut omaan selkäytimeen, käy helposti niin, että eletään, syödään ja juodaan hyvin vapaasti. Pitää muistaa miettiä myös mikä on itselle hyväksi. Itsensä tunteminen ja hyvissä tavoissa pysyminen auttavat pitämään rytmit paremmin kohdallaan myös kesälomalla. Silloin tällöin herkuttelu ei ole sama asia kuin neljän viikon totaalinen repsahdus
Kesällä on valtavasti enemmän mahdollisuuksia kuin muulloin. Otetaan esimerkiksi liikunta: sitä on mukava harrastaa ulkona, jolloin vaihtoehdot ovat lähestulkoon rajattomat. Ajankohdallakaan ei ole niin väliä koska valoisuus iltaisin tekee sen, että elimistö ei saa pimeydestä ärsykettä mennä nukkumaan samalla tavalla kuin pimeämpään aikaan. Iltaisinkin voi käydä liikkumassa ilta-auringossa.
”Miksi lomasta tehdään aikaa, jolloin itsestä huolehtiminen ei olekaan niin tärkeää?”
Olen usein miettinyt miksi ajatellaan, että ”Sit lomalla mä…” tai ”Sit ku lomalla on aikaa…”? Miksi lomasta tehdään ”erikoisaikaa”? Sitähän se omalla tavallaan tottakai onkin. Tarkoitan siinä mielessä ”erikoisaikaa”, että koetaan, ettei silloin tarvitse pitää itsestä huolta vaan elämästä nauttiminen on, hieman karrikoiden, totaalista hyvien arjen tottumusten unohtamista ja välinpitämättömyyttä. Olen sitä mieltä, että kun arjen positiiviset tavat ovat syvälle rutinoituneita, ne sallivat suuremman variaation ja vaihtelun ilman, että oma terveys ja hyvinvointi kärsii liikaa loman aikana.
Jos hyvien ja terveyttä tukevien valintojen teko on jatkuvaa ”itkua ja hammasten kiristelyä”, eivät ne tavat varmasti kanna kesäloman rennommassa ilmapiirissä. Hyvä ja palauttava kesäloma rakennetaan usein siis jo ennen loman alkamista…
Marko Pirhonen