Nykyään puhutaan paljon esiintymistaidon ja itseilmaisun tärkeydestä ja korostetaan oman mielipiteen selkeyden ja vakuuttavuuden esiin tuomista. Nuo ovat toki tärkeitä taitoja, mutta aito vuorovaikutus ja kohtaaminen toisen ihmisen kanssa ja siitä syntyvä ymmärryksen ja yhdessä jaksamisen kokemus edellyttää aina puheen rinnalle herkkää kuuntelemisen taitoa. Ennen kyseltiin kuulumisia kasvotusten ja poikettiin useammin kylään, mutta nykyään kuulumisten vaihdot hoidetaan nopeammin ja useammin viestien ja hymiöiden välityksellä. Myös työelämässä ihmisten väliset kohtaamiset ja samalla toisen ihmisen äärelle pysähtyminen ovat vähentyneet mm. etätyön lisääntymisen ja sähköisten yhteydenpitovälineiden myötä. Kuulen aika ajoin valmennuskeskusteluissa kuulluksi tulemisen vajeesta työpaikoilla johtuen työyhteisön yhteisten tapaamisten epäsäännöllisyydestä ja kiireen tunnusta. Tarvitaan sekä tilaisuuksia ja mahdollisuuksia kuulluksi tulemiselle ja kuuntelulle, että taitoa kuunnella ja rauhoittua toisen ihmisen äärelle.
Muistatko tilanteen, milloin sait kokea todella tulleesi kuulluksi eli sait kokemuksen, että sinua ymmärrettiin? Miltä se tuntui?
Entä milloin viimeksi sinä kuuntelit, todella kuuntelit ilman, että samaan aikaa huomiosi oli jossain muualla tekemättömissä tehtävissä tai siinä, mitä aiot ja haluat seuraavaksi sanoa? Kyky kuunnella on kykyä keskittyä ja rauhoittua käsillä olevaan hetkeen ja edessä olevaan ihmiseen. Niin monet ulkomaailman tai mielensisäiset ärsykkeet kaappaavat herkästi huomion pois ihmisestä, joka meille puhuu. Kukaan ei voi olla hyvä kuuntelija kaiken aikaa. Kuuntelu on hyvin aktiivista ja aivojen energiaa kuluttavaa puuhaa. Väsyneenä ja stressaantuneena mieli harhailee vielä herkemmin, koska aivoilla ei yksinkertaisesti ole kapasiteettia pysyä tarkkaavaisena ja läsnä olevana käsillä olevassa hetkessä.
Kuuntelutaidon juuret ovat lapsuudessa.
Kuuntelemisen taito on taito muiden joukossa, johon vaikuttaa kasvuhistoria ja erilaiset kokemukset ihmissuhteista ja kohtaamisista. Voi olla, että omaa ääntään ei ole saanut kuuluviin lapsena tai nuorena muuta kuin huutamalla päälle tai keskeyttämällä vastapuolen loputon ja vuolas puhetulva, jotta johonkin väliin saisi sanotuksi oman näkemyksen. Miten lapsuudenperheissäsi puhuttiin toisille, miten kunnioitettiin eriäviä näkemyksiä ja miten ratkottiin erimielisyyksiä puheen ja kuuntelun keinoin? Nämä kaikki ovat muokanneet omaa kuuntelusi tapaa erilaisissa vuorovaikutustilanteissa.
Kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisen tarve on yksi ihmisen perustavanlaatuisista tarpeista.
Kuulluksi tulemisen kokemus luo ja vahvistaa yhteyksiä ihmisten välillä ja se ruokkii luottamusta toiseen. Kuulluksi tulemisen kokemus sekä vähentää erillisyyden ja yksinäisyyden kokemusta, että synnyttää tunnetta: ”Olen tärkeä, arvostettu, ajatuksillani ja kokemuksillani on merkitystä.” Eli kuuntelemalla toista kiinnostuneena ja rauhassa, voit saada valtavasti hyvää aikaan ilman, että sinulla pitäisi olla ratkaisu tai noheva neuvo kertojan mahdolliseen ongelmaan tai ahdinkoon. Ratkaisun avain on yleensä ihmisessä itsessään, ja yksinkertaisesti kuuntelemalla autat toista ymmärtämään, miten hän parhaiten selviää ongelmallisesta tilanteesta nyt ja tulevaisuudessa.
Millaista on hyvä kuuntelu?
Kate Murphy avaa kirjassa: ”Et taida kuunnella” kuuntelemisen taitoa hyvin monelta eri kantilta. Kuunteleminen ei tarkoita pelkästään sanojen kuulemista ja sitä, että pystyt hiljaa. Kuunnellessa kannattaa kiinnittää huomio siihen, miten puhutaan, mitä puhuja tekee, mikä on asiayhteys ja millaisia tunteita puhe sinussa ja puhujassa herättää. Kuuntelussa on siis paljon kyse siitä, kuinka reagoit, kuinka selvästi kuulet toisen ihmisen ajatukset ja samalla selkeytät omat ajatuksesi.
Kuunteleminen on kykyä suunnata tarkkaavaisuus ja huomio keskittyneesti toiseen ihmiseen.
Kuunteleminen on aktiivinen tila, jossa kuuntelijana yrität ymmärtää sen, mitä toinen sinulle kertomansa kautta välittää. Kuuntelemisessa annat tilaa kuunneltavalle ja hänen kokemukselleen tähtäimessä ymmärtää puhujan näkökulmaa, ei muuttaa sitä. Kiinnostustasi ja pyrkimystäsi ymmärtää toista voit osoittaa paitsi sanoilla, myös ei sanallisesti monin eri tavoin, esimerkiksi äänensävyllä, ynähdyksellä, nyökkäyksillä ja vartalon asennolla. Keskeyttäminen, arvottaminen tai arvostelu eivät kuulu hyvään kuuntelemiseen.
Kuuntelu on myös keskustelun kuljettamista ja vuorovaikutusta. Hyvänä kuuntelijana noteeraat ja viittaat siihen, mitä toinen juuri äsken sanoi. Aktiivinen kuuntelu tapahtuu siinä järjestyksessä, että kuuntelija osoittaa ensin kuulleensa puhujan viestin ja ilmaisee sen sanoin tai elein. Se jälkeen keskustelua voi kuljettaa eteenpäin, esimerkiksi ehdottamalla tai kannustamalla. Huono kuuntelija puolestaan lähinnä odottaa omaa puheenvuoroaan tai puhuu päälle.
Kannustatko kuunneltavaa jatkamaan vai kaappaatko huomion itsellesi?
1970-luvulta lähtien sosiologi Charles Derber on ollut kiinnostunut ja tutkinut ihmisten käytöstä ja huomionhakuisuutta sosiaalisissa tilanteissa. Litteroituaan yli sataa epävirallisista tallennettua pöytäkeskustelua hän tunnisti, että vastauksia toisen puheeseen oli kahta lajia. Yleisempi oli siirtovastaus, joka ohjaa huomion puhujasta vastaajaan kuten itseen viittaava toteamus. Ihmisillä oli usein kiire kertoa omasta kokemuksesta, josta vastapuolen puhe muistutti ja näin keskustelun fokus kaappautui pois kertojasta. Pöytäkeskusteluissa harvinaisempi oli tukivastaus, joka kannusti puhujaa jatkamaan aiheesta, jotta vastaaja saisi asiasta paremman käsityksen. Hyvä kuuntelija suosii tukivastauksia, mikä onkin ratkaisevan tärkeää, sillä silloin antaa vahvistusta ja palautetta kertojalle: ”Olen kiinnostunut kuulemaan lisää ja ymmärtämään sinua paremmin.” Tukivastaus on tyypillisimmin toiseen viittaava avoin kysymys kuten: ”Mitä sinä sitten teit?”, ”Eikö se suututtanut sinua?”, ”Kerro lisää.”
Hyvä kuuntelija on hyvä kyselijä.
Vastakkaisen mielipiteen kuuntelu voi saada aivot taistele-, pakene-, tai jähmety-tilaan
Usein on paljon helpompaa kuunnella rauhallisesti puhujaa, johon koetaan samaistumista, ihailua ja jaetaan samankaltaisia näkemyksiä ja mielipiteitä. Eriävät mielipiteet asioista puolestaan herättävät usein luonnollisesti voimakkaita tunteita. Kun keskustelun äänensävyt ja vastapuolen kasvojenilmeet ja kehonkieli herättävät pelkoa ja ahdistusta, ihminen reagoi evoluution ohjaamana pelokkaasti, vihastuen tai sulkeutuen. Reagointi turvallisuudesta tai vaarasta kertoviin merkkeihin on automaattista. Vastaavasti iloiset ja ystävälliset äänensävyt saavat ihmisen herkemmin avautumaan ja rentoutumaan.
Tunteet ja ilmeet tarttuvat herkästi ja salaman nopeasti. Voit halutessasi testata tätä seuraavan kerran, kun esimerkiksi vihainen kollega tulee huutamaan sinulle jostain, johon hän ei ole tyytyväinen. Jos pystyt vastaamaan hänelle rauhallisella äänensävyllä ja ymmärtäväisellä katseella ja vielä pyytämällä häntä kertomaan lisää, voi olla, että koko kohtaamisen tunnelma muuttuu aivan täysin. Kollegan suuttumus ei saanutkaan lisäenergiaa sinun rauhalliselta kuuntelutaidolta ja tämän ansiosta lopputulos keskustelusta voi jättää hyvän muistijäljen molempien mieleen ja jopa muuttaa molempien käsityksiä toisistanne.
Omat asenteet ja käsitykset keskusteltavasta aiheesta nostavat esiin yllykkeitä puolustaa omaa näkemystään ennen vastapuolen kuuntelua loppuun.
Jos syvästi juurtuneet uskomukset tai mielipiteet haastetaan ja ilmassa on häivähdyskin siitä, että saattaa itse olla väärässä, kokemus voi väkisinkin tuntua eksistentiaaliselta kriisiltä ja tällöin saatetaan kokea pakonomista tarvetta puolustautua, koska näennäisesti käsitys omasta minuudesta on uhattuna. Tällaisessa puolustusasemassa kuunteleminen on lähes mahdotonta. Jos keskustelu menee syyttely-puolustus-asetelmaan, voi olla parasta ottaa suosiolla aikalisää ja palata aiheeseen, kun tunteet ovat rauhoittuneet.
Kun joku on eri mieltä kanssasi, ja tunnistat vihaisen puolustusreaktion pyrkivät suustasi ulos, niin vedä henkeä ja esitä kysymys, jonka tarkoituksena ei ole paljastaa toisen logiikan epäkohtia vaan aidosti avartaa omaa ymmärrystäsi siitä, mistä vastapuolen ajatukset kumpuavat. Itseensä luottava ihminen ei ärsyynnyt toisenlaisista mielipiteistä. Vakuuttavan vastaväitteen voi esittää vasta kun täydellisesti ymmärtää, mikä on vastapuolen näkökulma ja miten hän on siihen päätynyt.
Kuunteleminen on ainoa keino saada tietoon perustuva vastaus.
Keskustelu henkilön kanssa, jonka kokemuspohja ja ajatusmaailma on erilainen, joudut käyttämään tavallista enemmän energiaa ja kärsivällisyyttä ymmärtämiseen. Utelaisuutta ruokkiva asennoituminen voi auttaa tällaisissa tilanteissa. ”Hmm..mielenkiintoista, että ajattelet noin!”, Kerro minulle, mikä saa sinut kokemaan asian noin?”
Entä jos en jaksa enää kuunnella?
Joskus voi tuntua, että kuuntelu on liikaa vaadittu. Joskus ja joidenkin seurassa se onkin! Jos on omaksunut kuuntelijan roolin joissain ihmissuhteissaan ja kuuntelun taito on luontainen osa omaa persoonaa, voi liika ja yksipuolinen kuuntelukin uuvuttaa. Helpottava totuus on: Kukaan ei voi pakottaa sinua kuuntelemaan.
Useimmiten kuuntelu on kuitenkin ponnistus, joka palkitsee. Kun kuulet, miten muut käsittelevät vaikeuksiaan ja ratkovat ongelmiaan, opit käsittelemään omiasi. Kuuntelu auttaa näkemää, että kaikki törmäävät samanlaisiin tilanteisiin: Kaipaamme rakkautta, etsimme tarkoitusta, pelkäämme loppua. Sen myötä oppii, ettei ole yksin. Toisin kuin useimmat asiat elämässä, kuunteleminen on alusta loppuun sinun hallinnassasi. Sinä päätät, kuka ansaitsee huomiosi. Kuuntelematta jättäminen on oikeutettua ja perusteltua ja joissakin tilanteissa käytännöllistä, mutta on hyvä myös muistaa, että kuuntelemattomuus on yksi torjunnan muoto.
Missä tarvitaan hyvää kuuntelutaitoa?
Kaikkialla työelämässä ja vapaa-ajalla, missä halutaan luoda yhteisymmärrystä, yhteisiä pelisääntöjä, kehittää asioita parempaan suuntaan tai kun halutaan luoda edellytyksiä työssä viihtymiselle. Kuuntelu on parasta, mitä voit tehdä olit sitten missä asemassa vain työpaikallasi tai missä roolissa vain vapaa-ajalla. Yritä ymmärtää, mistä toisen kokemus ja näkemys kumpuaa. Toisen kuunteleminen on osoitus toisen arvostamisesta. Kokemus arvostuksesta on yksi tärkeimmistä asioista, jota jokainen työntekijä kaipaa ja tarvitsee työpaikallaan, jotta työmotivaatio ja työssä viihtymisen edellytykset toteutuvat.
Itse kuulluksi tullut kuuntelee paljon todennäköisemmin myös sinua.
Miksi aktiivinen kuuntelu ja siinä harjaantuminen kannattaa:
- Tarkkaavainen kuuntelu voi muuttaa ymmärrystäsi ihmisistä ja maailmasta ympärilläsi.
- Kuuntelemalla voit viisastua ja rakentaa tärkeitä ihmissuhteita.
- Kuuntelu vahvistaa yhteyttä toisiin ja osoittaa vastapuolen arvostamista.
- Parhaassa tapauksessa kummatkin osapuolet voimaantuvat tullessaan vastavuoroisesti kuulluksi.
- Esimieheltä, alaiselta, kollegalta, asiakkaalta tai puolisolta tulee toiveita, joihin hän haluaa sinun vastaavan: Riittää, että pidät korvasi auki ja osaat kysyä lisää. Tällöin tie tarpeiden ymmärtämiselle on auki.
”Luonto antoi ihmiselle yhden kielen ja kaksi korvaa, jotta kuulisimme kaksi kertaa sen verran kuin puhumme” –Filosofi Epiktetos-
Lähteet: Kate Murphy: Et taida kuunnella, Maaretta Tukiainen: Mielen tehtäväpakki ammattilaisille
Erika