Menin 40-vuotis tarkastukseen työterveyshuoltoon palattuani jo viidettä kertaa saman työnantajan palvelukseen pääkaupunkiseudulle, yli neljänsadan kilometrin päähän kotoa. Ylipaino oli palannut vyötärölle taas edellisestä kerrasta ja noottiahan siitä tuli hoitajalta. Liikkumattomuus ja huonot ruokailutottumukset näkyivät ja tuntuivat kehossa reiluna ylipainona. Olin vuosien aikana pudottanut painoa useaankin otteeseen ja käynyt läpi kaikki kaalisoppadieetit ja karppaukset, mutta paino nousi aina takaisin dieetti-innon loputtua. En mielestäni ollut aivan rapakunnossa koska jaksoinhan kävellä koiran kanssa useamman kilometrin lenkkejä, mutta totuus tuli yleensä vastaan kun olisi pitänyt ottaa pienikin spurtti tai kiivetä portaita muutama kerros. Silloin tajusi kuinka huonossa kunnossa olinkaan, mutta en vaan saanut asialle tehtyä muutosta joka olisi pitänyt lopullisesti.
”Työterveyslääkäri kysyi minulta halua lähteä terveysvalmennukseen ja innostuin asiasta välittömästi.”
Vähän kyllä jännitin että minkähänlaiseen hommaan sitä joutuu, mutta jo ensitapaamisesta Markon kanssa huomasin että jännitin turhaan. Markon kanssa käytiin läpi asioita minun näkökulmasta ja tehtiin suunnitelma elintapojen muuttamiseksi terveempään suuntaan.
Olin aina perustellut huonot ruokailutottumukset itselleni, että koska teen fyysistä työtä, voin syödä tukevasti aamulla ja taas työn kiireellisyyden vuoksi söin vaan kerran päivässä valtavan annoksen työpaikan ruokalassa. Ja kun työpäivän jälkeen olikin jo taas iso nälkä, niin kämpillä tankkasin mahan täyteen ja eipä sitä jaksanut kuin raukeana maata sohvalla nettiä selaten ja telkkaria katsoen. Markon ehdotuksesta aloin tehdä omat eväät töihin ja otin mukaan kuvioihin myös välipalat. Heti ensi päivistä huomasin valtavan eron virkeystilaani ja jaksamiseeni. Nyt ei liikkumaan lähtö työpäivän jälkeen ollut enää jaksamisesta kiinni. Aloin käydä kävelylenkeillä työpäivän jälkeen ja sain myös Markolta jumppaohjelman selänlihasten vahvistamiseksi, selkä kun oli vihoitellut vuoden verran todella pahasti, ja yhdeksän päivää aina töissä putkeen oltua, olin viiden päivän vapaan aivan kuollut ja en pystynyt tekemään tai harrastamaan juuri mitään aina välillä.
”Aloin huomaamaan hyvin pian liikunnan positiiviset vaikutukset olooni ja järkevä ruokailurytmi auttoi siihen, että ei ollut koskaan nälkä ja paino alkoi tippumaan tasaisesti ja helposti.”
Marko oli viikottain yhteydessä minuun vähintäänkin tekstiviestitse ja se kannusti minua entistä enemmäm. Yhdessä tehtiin muutoksia harjoitusohjelmaan jos jokin ei miellyttänyt minua tai tuntunut hyvältä. Ennen olisin jättänyt asioiden tekemisen kesken jos olin poissa omalta mukavuusalueelta, mutta Markon vinkkien ja ohjeiden mukaan löysin totaalisen muutoksen liikkumisen määrään, ja se tuli luonnolliseksi osaksi minun arkea. Nyt harrastin liikuntaa monta kertaa viikossa työreissuilla, ja kotona vapailla liikkumiset suunniteltiin yhdessä vaimon kanssa. Tein omalta osaltani muutoksia arkisiin juttuhin, kuten sen että ajoin auton aina työpaikalla sekä kauppakeskuksissa kaukaisimpaan parkkiruutuun, aloin käyttää portaita hissin sijaan, ja pienet kauppa-asiat kävin hoitamassa kävellen. Näin tuli lisää liikuntaa ihan huomaamatta jokapäiväisiin toimiin. Hommasin aktiivisuusrannekkeen sekä sykevyön ja aloin huomaamaan sen kuinka saan arkeeni lisää liikuntaa pienillä muutoksilla, ja liikunnastakin sain enemmän irti kun oli askelmittari kokoajan ranteessa.
Ensimmäisen kuukauden oltua valmennuksessa, koin takapakkia kun mursin kylkiluuni kaatuessa ja jouduin vuodepotilaaksi yli kuukauden ajaksi. Jos Viikottaista yhteyttä Markoon ei olisi ollut, niin luulenpa että hyvä alku elintapojen muutokselle ja liikkumiselle olisi taas jäänyt. Olin yli kuusi viikkoa pois töistä ja en kärsinyt liikkuakaan juuri yhtään, ja huomasin kuinka olotilani oli paljon huonompi taas normaaliin arkeen palattuani. Mutta Markon tsempin myötä pääsi nopeasti hyvään vauhtiin ja tuttu hyvänolon tunne ja liikunnan riemu palasi osaksi viikko-ohjelmaani.
Tässä puolen vuoden aikana olen huomannut muutamia asioita, jotka ainakin minun kohdalla on vieneet oloani parempaan suuntaan. Laitan niitä tähän alle.
1. Ruokailurytmin tärkeys jaksamiseen ja painon hallintaan. Ennen söin miten sattuu ja verrattuna nykyiseen, en koe nälän tunnetta ikinä ja herkutteluihinkin on helpompi olla sortumatta.
2. Hyötyliikunnan vaikutus. Portaiden käyttö hissin sijaan, ja parkkipaikan valinta kauempaa ruuduista tuo viikottaiseen kävelyyn tuhansia askelia lisää, ja sen vaikutuksen nyt voi arvata painonhallintaan.
3. Ei pidä alkaa totaalikieltäytyjäksi ruuan suhteen. Itse pidän 1-2 herkkupäivää kuukaudessa, ja muutenkaan en ole jättänyt mitään ruokavaliosta pois, katsonut ja valinnut ainoastaan vähemmän rasvaisia ja energiaa sisältäviä tuotteita ruokavaliooni. Saunaoluttakaan ei tarvitse lähes joka kerta, ja kaupasta voi ostaa yksittäisen tölkin, eikä koko laatikkoa. Nykyään en koe huonoa omaatuntoa jos otan vaikka sen pullan joskus kahvin kanssa, tai syön suklaapatukan, ei niitä tarvitse jokapäivä syödä.
4. Ajatusmaailman muutos. En halunnut aloittaa mitään laihdutuskuuria taas kerran, vaan tehdä muutoksia arkeeni ja elämäntapoihini. Näin minulla ei ole mitään painetta tai varsinaista päämäärää tällä ”matkalla”, vaan asioita hieman eri tavalla tehden, paino on tippunut tasaisesti kokoajan ja kunto kasvanut jo nyt valtavasti. Vaa-alla käyn kerran kahteen viikkoon ja hyvinhän tuo muutos näyttää rasvaa hävittävän ja lihasta lisäävän. Nyt ymmärrän mitä tarkoittaa liikunnan riemu!
5. Liikunnan monipuolisuus. Minulle henkilökohtaisesti on tärkeää,että harrastan liikuntaa monella eri tavalla. Jos vaan tekisin pelkkiä kävelylenkkiä aina samassa ympäristössä, niin se olisi varmasti puuduttavaa pidemmällä aikavälillä. Mutta kun aloin välillä käymään pururadalla ja retkeilyreiteillä, niin Siitä saa kivaa vaihtelua pelkkään kaduilla kävelemiseen. Uimassa käyn välillä ja sulkapalloa pystyy taas pelaamaan kun painon pudotuksen myötä ei polvet ja nilkat ole niin kovilla. Polkupyöräily nyt kevään tultua tuli taas kuvioihin ja työmatkankin aloin hurauttamaan sillä aina kelien niin salliessa. Ja kun hommasin tähän aktiivisuusrannekkeeseen vielä sykevyön, niin sehän se vasta kannustaa liikkumaan ainakin minua kun ”näkee” harjoitusten rasitusmäärän samalla.
Tässä on minun tarinani tähän mennessä. Voisin sanoa, että tämä elintapojen muutos on tuonut jollain tapaa elämän takaisin! Entinen sohvaperuna on muutunut aktiiviseksi liikkujaksi ja ajattelen asioitakin nykyään positiivisemmin. Jaksamista on tullut roppakaupalla lisää ja raskas työ ei enää vie kaikkea energiaa, vaan sitä riittää nykyään myös harrastuksiin. Vaimon tuki ja liikkumaan mukaan lähteminen on vaikuttanut myös häneen todella positiivisesti, ja olemme yhdessä kannustaneet toisiamme ja tehneet muutoksia terveempään suuntaan. Kuten aiemmin mainitsin niin en halua laihduttaa, mutta viimeisen 12 viikon aikana on pudonnut painoa lähes 12 kiloa ja vyötäröltä kadonnut lähes 15 senttiä. Ja nämä on tapahtuneet melkeinpä huomaamatta pienillä muutoksilla arkeen. Luulenpa että tulevana kesänä lapin vaellusreissulla huomaa eron viime kesäiseen kun on vähemmän painoa vietäväksi Saana-tunturin laelle. Olo on kokonaisvaltaisesti aivan mahtava, ja enpä kyllä kaipaa paluuta entiseen. Peilistä katsoo nykyään vastaan tyytyväinen mies.
En osaa sanoin kuvata kuinka kiitollinen olen Markolle ja työnantajalleni tästä muutoksesta ja mahdollisuudesta. Jokainen osaa ja tietää kuinka elää terveellisemmin, mutta tuommoisen tsempparin kuin Marko on, niin muutoksen teko on helpompaa.
Iso kiitos!!
Jari