Työelämän ei tulisi olla vain aikatauluja, palavereita ja työtehtävien ruksimista listalta. Sen tulisi olla ihmisten välistä yhteistyötä, tunteita ja vuorovaikutusta, joka elää ja muovautuu joka päivä. Siksi ei riitä, että huomio on vain suorituksissa – on ymmärrettävä, että jokaisessa työyhteisössä on käynnissä kaksi yhtä tärkeää tehtävää samanaikaisesti.
Tätä kutsutaan työyhteisön kaksoistehtäväksi:
Asiatehtävä – selkeät, mitattavat tavoitteet, kuten projektien valmistuminen, tulokset ja työssä suoriutuminen.
Tunnetehtävä – yhteisön sisäinen ilmapiiri, luottamus, kuulluksi tuleminen ja tunne siitä, että kuuluu joukkoon.
Usein työelämässä asiatehtävä saa kuitenkin suurimman, lähes kaiken huomion. Tavoitteet on helppo määritellä, niitä voi mitata, ja niiden toteutumista seurataan säännöllisesti. Mutta mitä tapahtuu, jos tunnepuoli jää taka-alalle? Silloin alkaa usein näkymätön alamäki, kun motivaatio hiipuu, ilmapiiri muuttuu varovaisemmaksi, yhteistyö tökkii ja palautetta vältellään. Vaikka työt hoidetaan ja projektit valmistuvat aikataulussa – ihmiset vieraantuvat toisistaan ja ovat vaarassa uupua. Tunteet eivät siis ole “pehmeitä” asioita, joita käsitellään, jos siihen jää aikaa – ne ovat olennainen osa työn tekemistä.
Työyhteisö ei voi nojata pelkästään tuloksiin eikä myöskään pelkkään mukavaan tunnelmaan. Toimiva yhteisö on kuin hengittävä systeemi, jossa asiatehtävä antaa suunnan ja rakenteen, ja tunnetehtävä tuo siihen voiman, elämän. Vain silloin syntyy luottamusta, motivaatiota ja todellista yhteistyötä.
Mietitäänpä joukkuelajia, jossa on selkeä asiatehtävä ja tunnepuoli.
Asiatehtävä on konkreettinen ja mitattavissa: joukkueen tulee voittaa peli, tehdä maaleja ja estää vastustajaa tekemästä maaleja. Tämä vaatii strategista peliä, oikea-aikaisia syöttöjä, puolustamista, hyökkäämistä ja taitojen hyödyntämistä. Asiatehtävä on siis se, mitä kentällä tapahtuu – se on tekninen suoritus, taktiikka ja pelaajien kyky saavuttaa yhteiset pelitavoitteet.
Tunne-tehtävä on yhtä tärkeä. Jos pelaajat eivät luota toisiinsa tai eivät tunne, että heidän panostaan arvostetaan, joukkue ei pysty toimimaan tehokkaasti kentällä. Yhteinen juhlinta maalin jälkeen, pelaajien keskinäinen tuki ja kannustus vaikeissa tilanteissa – kuten virheiden jälkeen – luovat ympäristön, jossa jokainen pelaaja tuntee olevansa osa yhteistä tavoitetta. Tämä tunnepuoli edistää tiimihenkeä ja vahvistaa pelaajien motivaatiota niin kentällä kuin sen ulkopuolella.
Joukkuelajiesimerkki tuo esiin hyvin sen, kuinka asiatehtävät ja tunnepuoli yhdistyvät: vaikka kentällä pelataan kovaa peliä ja haetaan tuloksia, ilman vahvaa yhteishenkeä ja vuorovaikutusta joukkueen menestys voi jäädä vajaaksi.
Työyhteisön kaksoistehtävä – yhdistelmä selkeitä tavoitteita ja tunnetason hyvinvointia – ei toteudu itsestään.
Kaksoistehtävä ei ole pelkästään esihenkilöiden vastuulla – se on jokaisen yhteisön jäsenen tehtävä. Jokainen meistä vaikuttaa siihen, millainen ilmapiiri työpaikalla vallitsee ja miten me yhdessä suoriudumme tehtävistämme. Hyvä tunneilmapiiri ei synny sattumalta, vaan sitä rakennetaan joka päivä: kuuntelemalla, antamalla tilaa keskustelulle, näyttämällä tukea ja arvostusta. Kun ihmiset kokevat, että heidät nähdään ja heidän tunteensa otetaan vakavasti, he sitoutuvat ja uskaltavat antaa parhaansa.
Kaksoistehtävän toteutumisen ytimessä on vuorovaikutus: tapa, jolla puhumme toisillemme, kuuntelemme ja rakennamme yhteistä ymmärrystä. Avoin ja arvostava keskustelukulttuuri ei ole vain “kiva lisä”, vaan se on keskeinen työväline molempien tehtävien onnistumiseen. Kun vuorovaikutus toimii, se tukee sekä työn tekemistä että työssä jaksamista.
3 vinkkiä vuorovaikutuskulttuurin luomiseen:
- Säännölliset palaverit ja keskusteluhetket, joissa työntekijät voivat kohdata toisensa ja keskustella avoimesti ajankohtaisista asioista, jakaa onnistumisia ja tuoda esiin huoliaan. Tämä luo tilan vuorovaikutukselle ja tiedonkululle.
- Palautteen antaminen ja vastaanottaminen sekä työtehtävistä että yhteisön toiminnasta. Tämän avulla voi syntyä kehittymisen ja oppimisen kulttuuri, joka tukee työntekijöiden motivaatiota ja kehittymistä.
- Avoin keskustelukulttuuri luo ympäristön, jossa työntekijät voivat keskustella avoimesti ideoistaan, ajatuksistaan ja huolistaan ilman pelkoa siitä, että heitä arvosteltaisiin. Tämä vähentää pelkoa ja edistää luottamusta yhteisössä. Myös onnistumisten ja kiitosten jakaminen vahvistavat yhteisöä ja sen yksilöitä.
Tässä yhteydessä myös psykologinen turvallisuus nousee erityisen tärkeäksi.
Se tarkoittaa tunnetta siitä, että työyhteisössä voi olla oma itsensä, ilmaista mielipiteitään ilman pelkoa tuomitsemisesta tai seurauksista. Ilman tätä perusturvaa ei synny avointa keskustelua – ja ilman keskustelua ei synny yhteistä suuntaa, luottamusta tai oppimista. Kun työpaikalla koetaan psykologista turvallisuutta, ihmiset uskaltavat jakaa ideoitaan, kertoa huolistaan ja kohdata myös epävarmuuksia yhdessä. Silloin työpaikalla ei vain saada asioita aikaan – siellä myös viihdytään, kehitytään ja rakennetaan yhteisöä, jossa jokainen voi kokea olevansa tärkeä osa kokonaisuutta.
3 vinkkiä psykologisen turvallisuuden tunteen rakentumiseen:
- Selkeät roolit ja vastuut auttavat työntekijöitä ymmärtämään mitä heiltä odotetaan ja missä heidän roolinsa yhteisössä on. Tämä vähentää epäselvyyksiä ja antaa selkeyttä työntekijöille.
- Emotionaalinen tuki ja arvostus vahvistavat työntekijöiden kokemusta, että heidän tunteitaan arvostetaan. Avoimuus ja empaattinen kuuntelu luovat turvallisen ympäristön, jossa työntekijät voivat jakaa niin onnistumisia kuin epäonnistumisiakin.
- Virheiden hyväksyminen ja oppiminen luovat ympäristö, jossa virheitä ei pelätä, vaan niitä pidetään osana oppimisprosessia. Virheiden käsitteleminen rakentavasti vähentää pelkoa ja edistää luottamusta.
Kun sekä asiatehtävästä että tunnepuolesta huolehditaan, syntyy työyhteisö, joka kukoistaa ja jossa jokainen jäsen kokee olevansa tärkeä osa yhteistä päämäärää. Tällöin työ ei ole vain tehtävien suorittamista, vaan myös tunne, joka muovaa yhteisön kulttuuria ja tukee jokaista yksilöä matkalla yhteisiin tavoitteisiin.
Yhteisön kaksoistehtävä ei ole vain johdon tai tiimien vastuulla, vaan se on koko yhteisön tehtävä. Kun työyhteisö onnistuu yhdistämään asiatehtävät ja tunne-tehtävät tasapainoisella tavalla, syntyy ympäristö, jossa sekä yksilöt että tiimit voivat kukoistaa. Työ ei ole pelkästään tehtävä, vaan tunne ja kokemus, joka muokkaa yhteisön kulttuuria ja tuo mielekkyyttä ja motivaatiota jokaiseen päivään. Tämä ympäristö ei ole vain paikka suorituksille, vaan myös yhteisölle, jossa voidaan kasvaa, kehittyä ja tehdä työ merkitykselliseksi osaksi kunkin elämää.
Sari
