Tutustumiseni ratkaisukeskeiseen työskentelyyn ja asenteen eli näkökulman merkitykseen ihmisen kokonaisvaltaiselle hyvälle ololle, alkoi ymmärryksestä, että virheisiin, ongelmiin ja epätäydellisyyksiin keskittyminen vie ihmiseltä valtavasti voimia. Valmentajana ja terapeuttina työni pääasiallinen tarkoitus on auttaa ihmistä oivaltamaan, miten hän voi edistää terveyttään, toimintakykyään ja elämänlaatuaan. Ihmisen oma asenne on tässä prosessissa tärkeä. Negatiivinen asenne on raskas taakka kannettavaksi – ja koska keho ja mieli ovat yhteydessä toisiinsa, asenteen merkitystä ei tule väheksyä. Negatiivinen ja ongelmakeskeinen ajattelu nostaa elimistön stressitasoa, ahdistuneisuutta ja jännittyneisyyttä. Sen sijaan positiivinen ajattelu lisää helpotuksen tunnetta, rentoutta ja jaksamista. Positiivinen ja ratkaisuihin keskittyvä ajattelutapa ei ole ihmiselle luontaista ja siksi sitä tulee opetella. Aivomme ovat nimittäin rakennetut niin, että huomiomme kiinnittyy helpommin vaaroihin, ongelmiin ja epäkohtiin kuin niiden ratkaisuihin ja yleensä myönteisiin asioihin. Ajattelun ja huomion suuntaaminen positiivisiin seikkoihin vaatii tietoista päätöstä, valintaa ja aktiivista ajatustyötä. Näitä taitoja opettelemme valmennuksissa.
ASENNE RATKAISEE, VANHA VIISAS SANONTA
Ratkaisuihin keskittyvä, myönteinen asenne vie elämässä eteenpäin, mahdollistaa muutoksen ja auttaa löytämään uusia parempia toimintatapoja.
Negatiivisella asenteellamme emme saa muutosta. Löydämme vain ongelman, joka ei toimi tai on hullusti.
Ratkaisukeskeinen näkökulma keskittyy enemmän tulevaisuuteen kuin menneisyyteen. Siinä on iso ero. Tulevaisuuteen keskittyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että menneisyys olisi kielletty tai vaiettu puheenaihe. Menneisyydestä ei vain haeta enää turvaa tai ongelmien ratkaisuperusteita. Menneisyyden tarkastelu toki voi olla kannustavaa ja rohkaisevaa kunhan ne tunnustetaan kasvattavina ja opettavina kokemuksina, eikä niinkään ongelmien alkulähteenä. Aikaa myöten tulee sijaa ajattelulle, että raskaatkin vastoinkäymiset ja elämänkoettelemukset ovat tuoneet kärsimyksen lisäksi mukanaan myös jotakin hyvää ja hyödyllistä.
Esteenä ratkaisun ja tavoitteen saavuttamiselle saattaa joskus ilmetä pelkoa tai häpeää. Ajatus; ”mitäköhän muut minusta haasteineni ja ongelmineni ajattelevat”, estää luovuuden tulemisen mukaan tavoitteen saavuttamiseksi. Kun ongelmat pyritään näkemään opettavina tai kasvun paikkoina, häpeä korvautuu kunnialla ja tavoitteeseen pääseminen luovalla tavalla tulee mahdolliseksi. Joskus niistä voi olla jopa apua muiden ongelmien ratkaisemisessa.
Ratkaisukeskeisyys on näkökulma, suhtautumistapa ja asenne. Se auttaa näkemään ongelmat ratkaisun paikkoina, jotka haastavat ihmistä myönteisellä tavalla. Kun ongelmallisia asioita lähestytään positiivisesti ajatellen, tulee tällöin huomioida kunnioitus, avoimuus, optimismi, ystävällisyys ja leikkisyys.
Kokeile omalla kohdallasi, miten ratkaisun etsiminen vaikeilta tuntuvissa tilanteissa toimii. Tarkkaile, miten helpolta tai vaikealta ajatusten suuntaaminen ongelmista ratkaisuihin tuntuu – koetko vastahakoisuutta vai innostuneisuutta. Leikittele erilaisilla näkökulmilla mahdollisuuksineen.
Lopuksi ote Portia Nelsonin omaelämäkerrasta, joka kuvastaa hauskasti eri vaiheita ongelmasta kohti ratkaisua.
Jos kadulla on kuoppa
Kävelen katua pitkin.
Jalkakäytävässä on syvä kuoppa.
Minä putoan.
Hukun … olen avuton.
Ei syy ole minun.
Kestää iäisyyden päästä ylös.
Kävelen samaa katua.
Jalkakäytävässä on syvä kuoppa.
Olen kuin en sitä näkisi.
Putoan uudelleen.
En käsitä, että olen jälleen tässä,
mutta ei syy ole minun.
Kestää edelleen kauan päästä ylös.
Kävelen samaa katua.
Jalkakäytävässä on syvä kuoppa.
Näen sen.
Putoan … siitä on tullut tapa,
vaikka silmäni ovat auki.
Tiedän missä olen.
Syy on minun.
Nousen saman tien ylös.
Kävelen samaa katua.
Jalkakäytävässä on syvä kuoppa.
Kierrän sen.
Kävelen toista katua.
– Sari Coutentacis
