Nykyisin on muotia puhua elämäntapamuutoksesta. Siitä kirjoitetaan isolla lehdissä sankaritarinoita ja usein niihin liittyy suuri painonpudotus, tekijän hehkutus miten hän sen teki (usein muuttamalla valtavasti asioita elämässään) sekä lupaus siitä, että paluuta entiseen ei enää ole. Vaikka niin aina toivonkin, niin ikävä kyllä vuoden päästä tällainen ”sankarilaihdutus” on enää muisto ja kilot palanneet takaisin. Surullista. Mutta miksi näin on? Miksei suurin osa onnistu pysyvässä muutoksessa?
Pohdin seuraavissa blogikirjoituksissani tyypillisiä elämäntapamuutoksen kompastuskiviä, joita vastaani on urallani tullut. Ne eivät välttämättä ole ainoat tai suurimmatkaan syyt, mutta hyvin usein eteen tulevia kylläkin. Alla listaukseni näistä syistä. Avaan ajatuksiani nyt ensimmäisestä kohdasta ja muista jatkan seuraavissa blogeissani.
Tyypillisimmät kompastuskivet:
- Liian suuret odotukset
- Kiire
- Hankaluus
Liian suuret odotukset – ”Heti mulle kaikki tänne nyt!”
Liian suuret odotukset liittyvät usein oheiseen nykypäivänä yleiseenkin ajatteluun. TV:n laihdutusohjelmat, lehtien uusien dieettivillitysten esittely ja nuo edellä mainitut sankaritarinat ruokkivat kaikki ajattelua helposta projektista, joka kestää sen kolme kuukautta ja lopputuloksena on uusi hyvinvoiva, upea minä, jolla elämässä kaikki on kunnossa. Henkilö asettaa helposti itselleen ylisuuret odotukset ja tavoitteet (pahimmillaan joku muu asettaa ne) ja keskitytään lähinnä lukuihin ja ulkoapäin tulleisiin ohjeisiin. Henkilölle tulee syyllinen olo jos asetettu kilotavoite jääkin kymmenen kilon päähän, jos tavoitteena oli 20 kg. Miksi? Loistava tulos, mutta lähtökohtaisesti vaaka osoitti onnistumisen tai epäonnistumisen. Enkö onnistunutkaan? Menikö kaikki työni hukkaan? Nämä ovat aitoja kysymyksiä, joita henkilö itseltään kysyy.
Samalla monesti numeroita tuijottaessa unohdetaan oma sisäinen ajatusmaailma: itsensä hyväksyminen, sallivuus ja positiivinen ajattelu. Oleellinen kysymys ei ole mitä haluat muuttaa, vaan: Miksi haluat muuttua? Harvoin paino itsessään on vastaus kysymykseen miksi, vaan syynä on useimmiten oma jaksaminen, hyvä olo ja huoli omasta terveydestä. Mitäs jos mittareina olisikin ollut päivittäinen fiilis, onnistuneiden treenien määrä ja vaikkapa suunnitelman mukaisen ruokailun toteutuminen? Näissä onnistuminen aiheuttaa vääjäämättä myös sen painon putoamisen, mutta paljon vähemmillä paineilla ja epäonnistumisen tunteilla. Ja henkilöllä on aina mahdollisuus vaikuttaa suoraan omiin valintoihinsa ja tekemiseensä.
Haasteena on tietenkin aikajänne. Pysyvät tulokset tulevat hitaammin, mikä aiheuttaa ison haasteen motivaatiolle jos vain odotetaan nopeaa ratkaisua. Jos paino on noussut esim. viimeisen 40 vuoden aikana nykyiseen tilanteeseen – mikä todennäköisyys on tilanteen pysyvällä muuttamisella 3 kuukauden pikadieetillä? Olen aiemminkin tuonut esiin, että esimerkiksi paino ei ole pysyvä määre vaan elää jatkuvasti. Siksi on tärkeää oppia toiminnan tasolla oikeita malleja, jotka voi saada pysyväksi.
”Toiminnan ja onnistumisen välillä on suora yhteys.”
Elämäntapamuutoksissa ainoat mittarit eivät saisi olla pudotetut kilot, juostut kilometrit tai nostetut kilot. Niillä on oma paikkansa, mutta tuovat helposti epäonnistumisen tunteen jos asetetut tavoitteet eivät pilkulleen täyty tai ylity. Mielestäni on oleellisempaa miettiä asioita syvemmältä (miksi?) ja asettaa tavoitteita toiminnan tasolle ja seurata niiden onnistumista. Näin voit nauttia onnistumisesta kun tiedät, että olet liikkunut enemmän, tehnyt parempia valintoja, nukkunut paremmin. Muut tulokset ja ne kilotkin seuraavat varmasti ja vääjäämättä perässä.
Vinkkejä pohdintaan:
- Onko tavoite varmasti omasi – pohdi miksi se on sinulle tärkeää?
- Kiinnitä päähuomio tekemiseen ja seuraa sitä
- Kiinnitä huomio omaan olotilaasi ja tunteisiin – miltä tämä tuntuu?
- Pyri ajattelemaan positiivisesti ja ole tyytyväinen kaikesta kehityksestä oikeaan suuntaan
Marko Pirhonen