Yhä useampi kokee olonsa enemmän kuormittuneeksi kuin palautuneeksi – mieli on levoton ja väsynyt, ja aivot käyvät ylikierroksilla. Aikamme lupaa helppoutta, nopeutta ja jatkuvaa yhteyttä, ja juuri tässä piilee haaste, joka vaatii ratkaisuja. Kyse ei ole vain yksilöllisestä kiireen ja stressin tunteesta, vaan ympäristöstä, jossa elämme – ja siitä, annammeko aivoille ja hermostollemme tietoisesti mahdollisuuden palautua.
Ohjelmoidun maailman virittyneisyys
Ohjelmoin hiljattain itselleni uuden tietokoneen – ja sain muistutuksen siitä, kuinka vilkas ja virikkeellinen digimaailma onkaan. Aloitusnäytöllä vilkkuivat uutiskuvat ja klikkausotsikot: viihdettä, musiikkia, pelejä ja sääilmoituksia. Ponnahdusikkunat muistuttivat sähköposteista ja kalenterimerkinnöistä. Huomasin nopeasti, etten voisi työskennellä tällaisessa ympäristössä. Keskeytysten määrä, ajatusten harhailu ja jatkuva huomion sirpaloituminen väsyttävät ja alkavat varmasti pitkällä aikavälillä alentamaan keskittymiskykyä ja työssä suoriutumista. Sain nähdä vaivaa, että sain häiriötekijät karsituksi pois ja ”putsattua” työtilani keskittymistä tukevaksi, niin paljon syöttöä eri lähteistä oli.
Tämä pieni esimerkki kuvastaa hyvin modernia, automaattisesti ohjelmoitua aikaamme. Koko maailma on helposti ja jatkuvasti auki pienen ruudun kautta – ja meidän vastuullemme jää, mitä siitä suodatamme pois. Ja nyt, kun keinoäly ja älykkäät järjestelmät seuraavat, ehdottavat ja optimoivat valintojamme, helppous viedään vielä pidemmälle. Kännykän kautta hoidamme arkisia asioita, sosiaaliset suhteet, viihteen ja jopa terveyden seurantaa – kaikki samassa laitteessa, joka on jatkuvasti läsnä.
Ihmiset ovat vaarassa muuttua järjestelmien jatkeiksi: reagoimme ilmoituksiin, suosituksiin ja muistutuksiin ennen kuin ehdimme pysähtyä kysymään, haluammeko todella toimia niin. Helppous muuttuu huomaamattomaksi ohjaukseksi. Siksi tietoinen rajaaminen ja palautumisen taito ovat nyt tärkeämpiä kuin koskaan.
Modernin, kroonisen stressin rakenne
Krooninen hiljainen stressi on pitkäkestoinen, usein tiedostamaton stressitila, jossa hermosto pysyy jatkuvasti lievässä valmiustilassa ilman selkeää, akuuttiin uhkaan liittyvää syytä. Modernin elämän helppous – jatkuva pääsy viihteeseen, sosiaaliseen mediaan, ilmoituksiin ja nopeisiin mielihyvän lähteisiin – ylläpitää tätä stressitilaa tarjoamalla jatkuvia, pieniä ärsykkeitä, jotka pitävät sympaattisen hermoston aktiivisena ja stressihormonitasot koholla.
Jos emme opi tietoisesti ohjaamaan hermostoa kohti levollisuutta ja palautumista, valmiustila jää päälle, ja esimerkiksi unta edeltävä ruutuaika voi pitää virittyneisyyden yllä koko unen ajan, heikentäen unen palauttavuutta.
”Ease creates disease” – kun helppous alkaa sairastuttaa
Seuraavat, arjesta tutut esimerkit kuvaavat, miten välittömän ja nopean mukavuuden lupaus luo uutta, hiljaista stressiä – huomaamatta.
1. Kännykkä ja nopeat dopamiinit
2. Myöhäisillan elokuvat ja valvominen
3. Sokeri, alkoholi ja muut helpot ja nopeat palkinnot
Makea, alkoholi ja muut nopeat mieliteot tuovat hetkellisen helpotuksen, mutta ovat usein hermoston keinotekoista rauhoittamista. Sokeri erityisesti aktivoi dopamiinijärjestelmää, joka tuottaa mielihyvää, mutta toistuvasti käytettynä palkitsemisjärjestelmä ylikuormittuu ja palautuminen heikkenee. Kortisoli ja dopamiini luovat stressin ja mielihalujen noidankehän: kortisoli nostaa stressitasoja ja energiantarvetta, dopamiini puolestaan tarjoaa hetkellisen mielihyvän. Ajan myötä tämä rasittaa hermostoa sekä heikentää unta, mielialaa ja energiatasoja.
4. Liikkumattomuus – helppous, joka rappeuttaa kehon
Moderni elämä ei vaadi meiltä juurikaan liikettä, mutta keho tarvitsee kuormitusta. Ilman sitä stressi ei purkaudu, vaan jää kehoon jännitystiloina, levottomuutena, heikkoutena ja kipuna. Keho, joka on sopivassa suhteessa liikkeessä ja jota rasitetaan viisaasti, puskuroi stressiä paremmin.
5. Jatkuva altistus informaatiolle
Multitasking, jatkuva saavutettavuus ja informaatiotulva antavat tunteen tehokkuudesta, mutta pitävät hermoston valppaana koko ajan. Taukojen puute tekee palautumisesta mahdotonta, ja lopulta stressistä tulee jatkuvaa.
Helppous laskee sietokykyä sekä olemiselle että toimeliaisuudelle
Alentunut sietokyky olemiselle:
Heti kun ei tapahdu mitään, käsi hakeutuu puhelimelle tai johonkin tekemiseen – hiljaisuus tuntuu epämukavalta ja sitä haluaa siksi välttää.
Alentunut sietokyky toimeliaisuudelle:
Helppous voi heikentää kykyä ylläpitää toimeliaisuutta ja rytmiä arjessa. Liikkeelle lähteminen vaikeutuu, ja tilalle voi tulla saamattomuus, väsymys tai tunne, ettei pysty aloittamaan, vaikka haluaisi – tai tietää sen olevan tarpeellista.
Näissä tilanteissa mieli ja keho eivät ole sairaita, mutta eivät myöskään tasapainossa. Oireina voivat olla aivosumu, väsymys, levottomuus, ärtyneisyys, alakulo tai unihäiriöt jne. Hermosto käy kierroksilla, eikä ihminen kykene ohjautumaan tarkoituksenmukaiseen toimintaan.
Helppouden paradoksi on kaksijakoinen: toiset jumittuvat passiivisuuteen, toiset uuvuttavaan suorittamiseen. Molemmissa keho ja mieli menettävät luonnollisen rytminsä ja säätelykykynsä.
Lisäksi helppous voi heikentää valmiutta kohdata arjen normaaleja haasteita. Kun aivot tottuvat nopeisiin helpotuksiin, kynnys venyä – edes terveellä tavalla – madaltuu. Ajan myötä jopa kohtuullinen ponnistelu voi alkaa tuntua ylikuormittavalta.
Stressin vastavoimat
Tietoisesti toimintatapoja rakentaen, yksi asia kerrallaan, voimme luoda terveyttämme ja palautumistamme tukevia tapoja.
Keho, aivot ja hermosto tarvitsevat vaihtelua – kuormitusta ja lepoa, viritystä ja palautumista. Tätä rytmiä voi tukea arjessa pienillä, mutta määrätietoisilla teoilla:
-
liike ja arkiaktiivisuus
-
rauhalliset hetket ilman ruutua
-
luonnossa oleminen
-
säännöllinen uni
-
tietoisuus omista rajoista ja palautumisen tarpeesta
On hyvä muistaa, että stressi itsessään ei ole pahasta, vaan myös tarpeen – se saa meidät liikkeelle, keskittymään ja toimimaan. Lyhytaikainen, positiivinen stressi voi syntyä esimerkiksi liikunnasta, kylmäaltistuksesta, uuden oppimisesta tai sopivasta paineesta työssä. Kun haaste on oikealla tasolla, se aktivoi sekä kehoa että mieltä: vireystila nousee, keskittyminen paranee ja syntyy tunne aikaansaamisesta. Tällainen stressi vahvistaa ja kehittää meitä, kunhan sen vastapainona on palautuminen. Ongelmaksi muodostuu vasta pitkäkestoinen, hiljainen ja kroonistunut stressitila, josta palautumista ei enää tapahdu.
Ajatus mukaan otettavaksi
Moderni helppous tekee elämästä sujuvaa, mutta pitää hermoston ja aivot jatkuvasti valmiustilassa. Stressi ei aina tunnu kiireeltä tai paineelta, vaan voi olla hiljaista virittyneisyyttä, jota ruokkivat ruudut, nopeat mieliteot, multitasking ja liikkumattomuus. Palautuminen alkaa, kun opimme havainnoimaan ja rakentamaan ympäristömme suojaamaan hermostoa ja aivoja liialliselta ärsykkeisyydeltä – sekä elämään tapojemme suhteen tietoisesti, yksi asia kerrallaan.
Kroonisen stressin purku ja ympäristön hallinta ei vaadi isoja mullistuksia – usein riittää muutama yksinkertainen keino arjessa. Aloita rajaamalla puhelimen käyttöä: poista turhat ilmoitukset ja aseta selkeät rajat ruutuajalle ja keksi mitä muuta voit totutun ruutuajan sijaan tehdä. Lisää päivittäistä ulkoilua ja tutustu hiljaisuuden voimaan – pysähdy kuuntelemaan ympäristöäsi ja seuraamaan luonnon rytmiä.
Jos tunnet jumittavasi, tee pieniä aktiivisia taukoja; kevyet venyttelyt tai lyhyt kävely auttavat irrottamaan stressiä kehosta. Anna itsellesi lupa olla vähemmän saavutettavissa ja keskity etenemään stressin ja palautumisen vastapainojen kanssa, yksi asia ja yksi hetki kerrallaan.
Sari
