Meillä jokaisella on oma historiamme ja elämämme. Toisinaan palaamme menneisiin muistoihin, joskus elämme tulevaisuuden suunnitelmissa – ja vain hetkittäin olemme täysin läsnä tässä hetkessä. Silti juuri tämä hetki on ainoa paikka, jossa elämä todella tapahtuu. Siksi on kiinnostavaa pysähtyä kysymään: missä ajassa sinä vietät suurimman osan elämästäsi?
Menneisyys: tarina, jota kannamme mukanamme
Menneisyys on kuin kirja, jonka sivut olemme jo lukeneet. Se voi olla täynnä lämpöä, oppeja ja rakkautta – mutta myös kipua, häpeää ja keskeneräisiä tunteita. On inhimillistä palata siihen, sillä aivot hakevat jatkuvasti selityksiä ja merkityksiä. Tutkimusten mukaan ihmiset, jotka jäävät kiinni menneisiin negatiivisiin kokemuksiin, kokevat enemmän stressiä ja alakuloa (Nolen-Hoeksema, 2000). Tämä ei tarkoita, että menneisyyden pohtiminen olisi pelkästään huono asia. Se on ennen kaikkea mahdollisuus oppia – mutta siitä ei tarvitse tehdä ajattelun ja toiminnan jatkuvaa kohdetta. Jos huomaat palaavasi jatkuvasti vanhoihin virheisiin, katumukseen tai “voi kunpa olisin silloin” -ajatuksiin, pysähdy. Kysy itseltäsi: “Auttaako tämä minua eteenpäin vai pidätteleekö se minua?”
Tulevaisuus: paikka, jossa toivo ja huoli asuvat
Tulevaisuus on omalla tavallaan kiehtova. Se voi täynnä mahdollisuuksia, suunnitelmia ja unelmia. Mutta se voi olla myös huolien ja epävarmuuden aihe. Aivot ovat perustehtävänsä mukaisesti luontaisesti ennakoivia – ne yrittävät jatkuvasti arvioida, mitä seuraavaksi tapahtuu, jotta voisimme pysyä turvassa. Siksi tulevaisuuteen suuntautuminen ei ole ongelma. Ongelma syntyy silloin, kun elämme siellä niin paljon, että nykyhetki jää ohueksi. Jos huomaat ajattelevasi jatkuvasti “sitten kun…” tai “kunhan ensin…”, menetät elämästä paljon odottamalla vain jotain muuta tulevaksi myöhemmin.
Nykyhetki: ainoa paikka, jossa elämä tapahtuu
Nykyhetkessä eläminen ei tarkoita huolettomuutta tulevaisuudesta tai menneisyyden unohtamista. Se tarkoittaa sitä, että olemme tietoisia siitä, mitä tapahtuu juuri nyt – kehossa, mielessä ja ympärillä. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset ovat onnellisempia silloin, kun heidän mielensä on läsnä siinä, mitä he tekevät, riippumatta itse tekemisestä (Killingsworth & Gilbert, 2010). Toisin sanoen: läsnäolo lisää hyvinvointia, vaikka arki olisi tavallista. Nykyhetki on kuin hengähdystauko aikamatkailun keskellä. Se on paikka, jossa voimme tehdä valintoja, vaikuttaa ja kokea elämää sellaisena kuin se on.
Kuinka paljon ihminen elää menneessä, nykyisyydessä ja tulevaisuudessa tutkimusten mukaan?
Harvardin Killingsworth & Gilbertin (2010) tutkimus osoitti, että ihmisen mieli harhailee noin 47 % ajasta pois siitä, mitä hän on tekemässä. Tutkimuksissa ei ole kuitenkaan löydetty yhtä, tarkkaa prosenttilukua, joka kertoisi täsmällisesti, kuinka suuri osa ajattelustamme suuntautuu menneeseen, nykyhetkeen tai tulevaisuuteen. Sen sijaan eri tutkimuslinjat kuvaavat selkeää ilmiötä: ihmisen mieli harhailee suuren osan ajasta – ja usein pois nykyhetkestä.
Mieli harhailee paljon – ja usein tulevaisuuteen
Tutkimuksissa on havaittu, että suuri osa ajatuksista suuntautuu tulevaisuuteen. Useat tutkimukset kuvaavat tulevaisuuspainotteisuutta, mutta eivät anna tarkkaa prosenttia. Spontaanin tulevaisuusajattelun tutkimus korostaa, että mieli suuntautuu usein tuleviin tapahtumiin, suunnitelmiin ja ennakointiin.
Ajatukset jakautuvat menneeseen, nykyhetkeen ja tulevaan – mutta nykyhetki on yllättävän pieni osa. Ihmisen mieli harhailee suuren osan ajasta pois käsillä olevasta hetkestä. Aivot ennakoivat jatkuvasti, mikä näkyy tulevaisuuspainotteisena ajatteluna. Menneisyys on myös aina vahvasti läsnä ja erityisesti tunteisiin liittyvät muistot ja kokemukset nousevat mieleen usein.
Laboratoriotutkimuksissa, joissa on tarkasteltu ajatusten ajallista suuntaa, on havaittu, että ihmiset ajattelevat sekä menneitä, että tulevia asioita huomattavasti enemmän kuin nykyhetkeä. Menneisyys- ja tulevaisuusajattelu ovat yleisiä, kun taas nykyhetkeen keskittyminen on harvinaisempaa .
Osa ajatuksista ei liity kuitenkaan aikaan lainkaan. On havaittu, että osa mielen harhailusta on “ajattomuudessa” – ajatuksia, jotka eivät liity menneeseen, nykyhetkeen tai tulevaisuuteen (temporaaliseksi mielihyrräily) ja sen osuus vaihtelee tutkimuksissa, mutta se on selkeä neljäs kategoria ajattelun ajallisen suunnan rinnalla .
Miten löytää tasapaino ajattelun keskittämisen välillä?
Ei ole tarkoitus elää vain yhdessä ajassa. Menneisyys antaa juuret, tulevaisuus antaa suunnan – ja nykyhetki antaa mahdollisuuden toimia.
Pieniä tapoja vahvistaa läsnäoloa:
- Keskity tekemiseesi: “Nyt minä juon kahvia.”
- Hengitä syvään: Kolme rauhallista hengitystä palauttaa kehon tähän hetkeen.
- Tarkkaile ajatuksiasi: Huomaa ja huomioi, milloin mieli harhailee menneeseen tai tulevaan.
- Kysy itseltäsi valinnan hetkellä: “Mitä tarvitsen juuri nyt?”
Läsnäolon taito on jatkuvaa harjoittelua, joka vahvistuu pienillä teoilla.
Elämä ei tapahdu eilen eikä huomenna – se tapahtuu nyt.
Silti menneisyys ja tulevaisuus ovat osa meitä. Tärkeintä on oppia kulkemaan niiden välillä niin, ettei kumpikaan vie meitä mukanaan liiaksi. Kun seuraavan kerran huomaat uppoutuvasi muistoihin tai tulevaisuuden suunnitelmiin, pysähdy hetkeksi. Hengitä. Katso ympärillesi. Tämä hetki on sinun elämääsi.
“Eilinen on historiaa, huominen on arvoitus – mutta tämä hetki on lahja. Siksi sitä kutsutaan nykyhetkeksi.”
Marko