Palkinnot ovat erittäin tehokkaita ja tärkeitä tietoisestikin huomioida, kun opetellaan uusia tapoja. Ne toimivat motivaattoreina, jotka voivat kannustaa ja ylläpitää haluttua käyttäytymistä. Palkitseminen perustuu pääasiassa käyttäytymistieteellisiin periaatteisiin, erityisesti positiiviseen vahvistamiseen. Kun puhutaan palkitsemisesta, viitataan yleensä prosessiin, jossa jokin toiminta tai käyttäytyminen saa positiivisen palautteen, ajatuksen tai palkinnon. Tämä lisää todennäköisyyttä, että kyseinen toiminta toistuu.
Mitä palkitseminen on? Suklaata tai pullo olutta? Uusi paita tai leffalippu? Kyllä vaan, nuokin ovat palkintoja ja voivat vahvistaa uuden oppimista. Tokihan ymmärrät, että vaikkapa joka kerta esimerkiksi liikuntasuorituksen jälkeen juotu olut tai syöty suklaapatukka eivät ole kovin kestävällä pohjalla.
Palkinto on myös itselle saatavan hyödyn tietoinen pohtiminen ja sen merkityksen korostaminen.
Kirjoita itsellesi ylös, miksi sinulle olisi juuri nyt tärkeää tehdä haluamasi tai tarvitsevasi muutos. Tähän juurisyyhyn voit aina palata, kun tulee (ja se aina jossain vaiheessa tulee) huono hetki ja uusi tapa jää toteutumatta tai unohtuu arjen pyörityksessä.
Palkinnot ja itselle saatavan hyödyn tietoinen pohtiminen tarjoavat motivoivan syyn jatkaa uuden tavan harjoittamista. Tämä voi olla erityisen hyödyllistä alkuvaiheessa, kun uusi tapa ei ole vielä juurtunut. Ne tarjoavat konkreettisen syyn jatkaa tietyn toiminnan harjoittamista. Kun saat palkinnon tekemästäsi uudesta tavasta, aivosi yhdistävät tämän toiminnan positiiviseen tunteeseen lisäämällä mielihyvähormonin eli dopamiinin eritystä. Tämä auttaa luomaan miellyttäviä kokemuksia ja nautintoa, jotka liitetään uuteen tapaan.
Pitkän aikavälin tavoite on tietenkin muuttaa palkinnoista aluksi riippuvainenkin käyttäytyminen jatkuvaksi toiminnaksi, tavaksi.
Itsensä palkitseminen auttaa tässä prosessissa, mutta loppujen lopuksi tietenkin tarkoitus on, että uusi tapa tulee luonnolliseksi osaksi arkea ja automatisoituu toistojen myötä.
Aluksi uusi toiminta voi olla aivojen näkökulmasta puhtaasi epämiellyttävä, vaikea tai hankala. Sohva kutsuu lenkkiä enemmän, kun on kylmää, pimeää, väsyttää… Epäterveellinen ruoka houkuttelee, kun on syöty huonosti, ei ole aikaa tehdä ruokaa, ei jaksa, tekee mieli jotain hyvää. Eli aivojen näkökulmasta uusi, terveellisempi tavan toteuttaminen on usein lähtökohtaisesti epämiellyttävää, siksi sen aloittaminen on niin vaikeaa.
”Tiedän kyllä mitä mun pitäisi tehdä, mutta en saa aikaiseksi..!”
Siksi uuden tavan harjoitteluun on tärkeää saada jotain, jolla ylitetään aivojen vastustus ja liitetään uuteen toimintaan positiivisia asioita, palkintoja. Ensinnäkin on tärkeää madaltaa tekemisen kynnystä. Harjoitella lähtemisen tapaa, ei niinkään heti mietitä sitä, kuinka paljon, kuinka pitkään tai täydellistä lopputulosta. Niiden aika on myöhemmin, kun toiminta alkaa realisoitua ja muuttua säännöllisemmäksi.
Esimerkkinä voisin nostaa vaikka äänikirjan kuuntelun kävelylenkillä. Voit tehdä suosikkikirjailijastasi itsellesi motivaattorin lähteä kävelylenkille vaikka niin, että sovit itsesi kanssa, että kuuntelet kirjaa vain ollessasi kävelemässä. Eli et mietikään lähteväsi kävelemään ja samalla kuuntelet äänikirjaa vaan lähdet kuuntelemaan äänikirjaa samalla kävellen. Tiedän. Kuulostaa omituiselta. Ja samaahan tuo on, mutta aivojen ja dopamiinin näkökulmasta voit saada parempia ja nopeampia onnistumisen tunteita aikaan ajattelemalla eri kulmalla. Näin liität etukäteen ehkä epämiellyttävältä tuntuvaan kävelylenkkiin mukavan ja aivoille mielihyvää tuottavan toiminnon.
Eli pyrit liittämään lähtemiseen/aloittamiseen/ryhtymiseen/toteuttamiseen jotain positiivista, hauskaa, humoristista tai mukavaa TIETOISESTI.
Nimenomaan siihen aloittamiseen liittyen, joka on se vaikein osa uuden tavan aloittamisessa. Tekeminen sit sen mukaan mikä on sen hetkinen tilanne, jaksaminen ja energiataso. Ilman etukäteisvaatimuksia. Muuta kuin tuo aloittamisen kynnyksen ylittäminen.
” Jos uskon itseeni, saan ennen pitkää myös voimaa sen tekemiseen, vaikka alussa olisin voimaton.” — Mahatma Gandhi
-Marko