Harjoittele aloittamisen tapaa

Olen pohtinut viime aikoina paljon sitä, kun valmennettavat sanovat usein, että ”tiedän kyllä mitä pitäisi tehdä, mut en saa aikaiseksi…!” Silloin ei ratkaisuna ole välttämättä tiukka 8 viikon nettivalmennus tai 5 km juoksulenkki 3 x viikossa tai 4 liikuntakertaa läheisellä kuntosalilla. Tai hiilihydraattien poisjättäminen ruokavaliosta. Se kantaa hetken ja kaatuu todennäköisesti omaan mahdottomuuteensa ja siihen, että sinun tapasi ohjaavat sinua koko ajan poispäin noista hankalista ja haastavista muutoksista. Tuloksia toki voi tulla nopeastikin, mutta pysyviä.. Tuskin.. Ikävä kyllä.

Siksi voisi olla virkistävä vaihtoehto ensin harjoitella ja ymmärtää tapojen voimaa toimiemme taustalla. Ymmärtää miksi se, että ”tiedän mitä pitäisi tehdä” ei muutu tekemiseksi? Ja miten se voisi muuttua? Niin, ettei haitta arjessa ole liian suuri. Niin että aivosi koko ajan estä uutta toimintaa.

Kirjoitin blogissani aiemmin ”kahden minuutin säännöstä”. Sen ajatus on yksinkertainen: ”Kun aloitat uuden tavan, sen toteuttamisen tulisi viedä alle kaksi minuuttia!” Kokeile tämän kaltaista lähestymistä ja voit yllättyä, että ulko-oven kynnys madaltuukin pikkuhiljaa. Ja unohda kiire. Nopeita ja pysyviä tuloksia on äärimmäisen vaikeaa, jopa mahdotonta saavuttaa.

Lähes kaikki tavat voidaan skaalata pienempään ja pienempään. Tässä muutamia esimerkkejä:

–                           ”Luen joka ilta ennen nukkumaan menoa” – ”Luen yhden sivun”

–                           ”Teen puolen tunnin treenin kotona” – ”Kaivan käsipainot esiin kaapista”

–                           ”Juoksen 5km” – ”Laitan lenkkikengät jalkaan”

–                           ”Teen ison salaatin päivälliselle” – ”Pilkon yhden tomaatin enemmän lautaselle”

–                           ”Syön joka aamu ison aamupalan” – ”Istun aamupalapöytään ja juon lasillisen tuoremehua”

Tee siis uuden tavan aloittamisesta niin helppoa kuin mahdollista. Kuka tahansa pystyy vaikkapa noihin yllä mainittuihin toimiin ensiaskeleina. Ja aivotoiminnan kannalta tärkeä asia: palkinto! Kun saat tehtyä noita pieniä askelia kohti uutta tapaa, juhlista/tuuleta/hehkuta/iloitse siitä jopa “liiallisen” paljon! Ainakin sisäisesti, etteivät läheiset huolestu mielenterveydestäsi liikaa… Näin annat aivoillesi annoksen dopamiinia, johon se tunnetusti koukuttuu mielellään.

Käynnissä olevaa toimintaa on helpompi jatkaa.

Uuden tavan ei tulisi tuntua haasteelliselta ja vaikealta. Sitä seuraava toiminta voi sitä olla, mutta alkusysäys – ensimmäiset kaksi minuuttia tulisi olla helppoja.

Tärkeintä on aloittaa. Ilmestyä paikalle. Ottaa ensimmäinen askel. Astua kynnyksen yli.

Toimintaa voi luokitella erittäin helposta erittäin vaikeaan. Iso tavoitteesi voisi olla maratonin juokseminen – se on erittäin vaikeaa. 5kilometrin juokseminen on vaikeaa, 10 000 askelen käveleminen on jonkin verran haastavaa, 10 min kävely on jo melko helppoa ja lenkkikenkien jalkaan laittaminen jo erittäin helppoa.

Ajattelet varmaan, että mitä tuo nyt on? Kenkien jalkaan laittaminen? Miten siitä voi innostua? Mitä hyötyä siitä muka on?

Pointti onkin ALOITTAMINEN. Opetella aloittamisen tapa. Tapa ja toiminta täytyy ensin aloittaa ennen kuin sitä voi alkaa kehittää. Keskityt todennäköisesti lopputulokseen ja unohdat, että prosessi johtaa siihen. Pieni askel on parempi kuin ei mitään. Kahden minuutin lukeminen on parempi kuin et ottaisi kirjaa edes käteesi. Kahden minuutin kävely ulkona on parempi kuin ei mitään. On aina parempi tehdä ehkä vähemmän kuin toivoit, kuin ei mitään.

Mutta muista, että et voi kehittää tapaa, jota ei ole olemassa…

Tavan kehittäminen alkaa aloittamisesta. Tapaa voi kehittää askeleittain esimerkiksi seuraavasti:

vaihe 1: laita treenivaatteet päälle

vaihe 2: mene ulos ovesta, kokeile lyhyttä kävelyä

vaihe 3: aja kuntosalille, treenaa 5 minuuttia

vaihe 4: treenaa 15 minuuttia vähintään kerran viikossa

vaihe 5: treenaa kolme kertaa viikossa

Kokeile siis kahden minuutin sääntöä ja madalla kynnystä aloittaa. Mitä useammin aloittamisen tapa toteutuu, sitä helpompaa on toiminnan kehittäminen jatkossa.

Kun pohdit muutosta ja unelmoit siitä, innostus ottaa vallan ja päädyt tekemään liian paljon liian nopeasti. Monet valmentajat sanovat, että ”pitää tehdä enemmän!” tai ”ei tuollaisella lähestymistavalla saada aikaan tuloksia!” Nopeita tuloksia ei saadakaan, mutta takaan, että pysyvämpiä kyllä. Kyse on siitä mitä sinä haluat? Vain siitä on kysymys. Haluatko elää normaalia elämääsi tehden pääsääntöisesti hyviä valintoja arjessa ja pysyä hyvinvoivana, vai tehdä tiukka muutaman kuukauden kestävä rypistys ja toivoa, että tulokset säilyvät mahdollisimman pitkään.

Dalai Lamaa hieman mukaellen:

“Jos luulet, että pienillä teoilla tai asioilla ei ole väliä, yritäpä nukkua hyttysen kanssa”.

Marko

Jaa artikkeli: