Joulun aikaan ja vuoden lähestyessä loppua tahti usein kiristyy niin työpaikalla kuin vapaa-ajalla, jotta joulun pyhinä voi sitten hidastaa ja rentoutua. Tai sitten sama kiireen tuntu on läsnä vuoden jokaisessa viikossa ja jopa jokaisessa päivässä. Sitten KUN olen tehnyt sitä ja tätä, saanut sen valmiiksi NIIN voin hidastaa ja rentoutua. Kiire voi olla normaali elämisen tahti ja helpotus odottaa vasta, kun jokin tilanne tai asia on saavutettu tulevaisuudessa. Haluan tällä tekstillä herätellä sinua pohtimaan oman elämäsi tahtia ja millaista roolia kiire sinun elämässäsi näyttelee? Olisiko mahdollisuus kaikista velvoitteista huolimatta ja ”en pysty” tunteen vastaisesti hieman hidastaa ja kuulostella tarkemmin omaa olotilaa ja huomata, mitä keho ja mieli tarvitsevat juuri nyt?
Onnella ei ole huomista päivää; sillä ei ole eilistäkään; se ei ajattele tulevia; sillä on vain nykyisyys, eikä sekään ole kokonainen päivä, vaan silmänräpäys.-Ivan Turgenev-
Kiire on fakta
Lyhytaikainen kiire on osa normaalia elämää. Todellista ja tilapäistä kiirettä synnyttävät töissä erilaiset ruuhkahuiput, sairastumiset ja muutoskohdat ja vapaa-ajalla remontit, muutot ja juhlat. Lyhytkestoinen kiire voi auttaa tehostamaan omaa toimintaa hetkellisesti, kun halutaan saada valmiiksi tai päätökseen jokin asia. Pitkittynyt kiire on kuitenkin sama asia kuin pitkittynyt stressi ja pitkään jatkuessaan se saa aikaan paljon vahinkoa ja murhetta kehon ja mielen tasolla.
Kiire heikentää arviointikykyä, hämärtää tekemisen suuntaa ja tarkoitusta. Kiireen keskellä ei usein ehdi valita parasta ratkaisua vaan tyydytään siihen, joka auttaa selviämään ongelmasta mahdollisimman nopeasti. Kiireessä tehty työ tuottaa usein myös heikkoa jälkeä, jota pitää korjailla jälkikäteen. Kiire on myös myrkkyä luovuudelle. Monessa työssä tarvitaan nykyään aikaa ajattelulle ja luovuudelle. Tällöin tarvitaan väljyyttä aikatauluihin ja levollista mielentilaa. Kiireessä ja väkisin ei useinkaan synny uusia ideoita ja innostavia ajatuksia.
Kiirettä koetaankin usein silloin, kun pitää toimia nopeammin kuin omat kyvyt ja voimavarat edellyttävät.
Kiire on mielentila
Mieli myös luo kiirettä tai usein ainakin lisää kiireen tuntua. Mitä enemmän kiirettä ajattelee ja siitä puhuu, sitä vahvemmaksi tunne käy. Kiireen tunne on usein totuttu tapa reagoida ulkoisiin ja sisäisiin paineisiin.
Kun kiire jatkuu pitkään, tunne siitä ohjelmoituu hermostoon kohonneena vireystilana. Koetaan sisäistä hoppua, vaikka ympäristö ei sitä vaatisi. Kiireen tunne saa usein aikaan sen, että kiihdytämme entisestään vauhtia eli jatkamme suorittamista, tekemistä ja yrittämistä, jotta saavuttaisimme hallinnan tunnetta tai saisimme tehtävän tehtyä loppuun. Kofeiinin, energiajuomien tai nikotiinin avulla itsensä piiskaaminen, jotta pysyy vauhdissa, on usean keino ja tapa selvitä kiireen keskellä. Joillakin pitkittynyt kiireen tunne voi saada aivoissa oikosulun aikaan ja kiireeseen reagoiminen näkyykin totaalisena lamaantumisena eli hanskat tipahtavat, ja ei saada tehtyä mitään, joka itsessään kasvattaa kiireen tunnetta ja tyytymättömyyttä omaan toimintaan.
Mikä avuksi kiireen keskellä?
Eräs valmennettava kuvasi omaa suhtautumistapaansa kiireen keskellä: ” Ajattelen, että asiat ovat jonossa, eivät rivissä.” Tuo oli mielestäni hieno mielikuva siitä, miten järjestää mielessä asiat silloin, kun tuntuu, että niitä on liikaa kerralla. Jonossa olevat asiat voi ottaa käsittelyyn vain yhden kerrallaan. Jonossa olevat asiat ovat myös priorisoitu: Ensimmäisenä jonossa oleva asia on tärkein. Entä voisiko jonon hännillä olevan asian jopa jättää tekemättä tai pystyisikö joku toinen ottamaan siitä koppia?
Jos kaikki on tärkeää, mikään ei ole tärkeää
Toinen valmennettava taas kuvasi, miten työkaveri opetti hänelle uudenlaista suhtautumistapaa kiireen tunteen synnyttämässä paineessa: ”Kun työkaverini huomaa kiireen tuomaa kireyttä ilmassa, hän kehottaa: ”Istutaan rauhassa alas, juodaan kahvit ja pohditaan sitten, mihin on tärkeää juuri nyt tarttua.” Joskus päivän paras teko voikin olla, kun pyytää ja kannustaa työkaveria tai perheenjäsentä istahtamaan hetkeksi alas.
Kun omaan olotilaan saa hieman rauhaa ja levollisuutta, pystyy edessä olevia asioita näkemään selkeämmin. Eli toimiminen päinvastoin, mitä mieli ja keho ohjaavat voi olla parasta vastalääkettä kiireen tunteeseen. Tämä perustuu aivojen toimintamekanismiin. Kiireen synnyttämät stressihormonit viestittävät hätätilaa aivoille, jolloin tietoinen toiminnanohjaus, suunnitelmallisuus ja ongelmanratkaisukyky heikkenevät ja sen vuoksi ei ole kykyä tai mahdollisuutta reagoida viisaasti vaan usein reagoidaan tavoilla, jotka vaan pahentavat omaa olotilaa ja kiireen tunnetta.
Kiireettä ja siitä seuraavaa stressaavaa mielentilaa voi kuvastaa mielikuva mailasta, jota puristetaan täysillä, vaikka maila pystyisi hyvin kädessä ilman puristustakin. Kun opettelet huomaamaan tämän eli opettelet hellittämistä kiireestä huolimatta, et ole automaattisten stressireaktioittesi armoilla vaan voit kohdata kiireen tietoisesti. Tietoinen stressireaktio on terveellisempi vaihtoehto automaattiselle reagoinnille.
On hyvä muistaa myös, että oman arjen ennakointi ja suunnittelu sekä omien totuttujen työtapojen tunnistaminen ovat myös kiireen tunteen taltuttamisen tärkeitä työkaluja.
https://prevenia.fi/tehosta-tyotasi-muotoile-tyoskentelyrutiinejasi/
https://prevenia.fi/satsaus-arjen-ennakointiin-ja-suunnitteluun-kannattaa/
Tunnista oma vaatimustaso
Usein kiireen tunteen taustalla on kova, jopa kohtuuton vaatimustaso itselle ja omille suorituksille. Myös erilaiset syvällä olevat uskomukset lyövät tahtia vauhtiin: ”Olen laiska, jos en tee koko ajan jotain”, ”En kelpaa, en tule hyväksytyksi, jos en suoriudu täydellisesti.” Ensin on tärkeää tunnistaa, millaisia vaatimuksia ja odotuksia on itselle tottunut laatimaan. Tunnistatko, kenen ääni sisälläsi vaatii ja piiskaa? Kuuluuko ääni sittenkin enemmän vanhemmallesi tai esimiehellesi kuin itsellesi? Voisiko omasta vaatimustasosta hellittää edes hieman ja katsoa, mitä sen myötä voisi tulla tilalle? Hellittäminen omasta vaatimustasosta voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että kertoo avoimesti ja rohkeasti esimiehelle, kollegalle tai läheiselle, että nyt on liikaa, en suoriudu tästä.
Tai anna itsellesi lupa olla tänään hitaampi, vähemmän tuotteliaampi tai jopa laiska! Kokeile rohkeasti ja katso, mitä tapahtuu.
Kiivas elämänrytmi, jonka keskellä elämme, totuttaa meitä herkästi siihen, että meidän on reagoitava kaikkeen välittömästi. Syyllistymme siihen itsekin herkästi ja odotamme toistenkin vastaavan sähköposteihin ja WhatsApp-viesteihimme heti tai ainakin kohta. Muista, että usein reagointinopeus on vain oletus tai vääristynyt totuttu tapa, jonka oletamme olevan sääntö. Tämä on aihe, jota olisi tärkeä nostaa esille työpaikoilla yleiseen keskusteluun ja saada selkeät säännöt tavoitettavuuteen ja siihen, kuinka nopeasti reagointi on tarpeen kussakin tilanteessa.
Kiire vie pois tästä hetkestä
Kiireisessä arjessa selviämme automatisoituneiden rutiinien ansiosta, koska ne eivät vaadi meidän huomiota tai kuluta energiaa. Kun tekemisenvauhti on liian kova, ei ole kykyä huomata, mitä ympärillä tai omassa itsessä juuri tässä hetkessä tapahtuu. Monet pienet ja arvokkaat asiat voivat mennä täysin ohi, kun kaasu on pohjassa ja on tunne, että ei ole aikaa tai mahdollisuutta katsella ympärilleen tai kuulostella omaa olotilaa. Omista perustarpeista huolehtiminenkin saattaa jäädä sivuun tai arvotetaan alemmaksi kuin kiireen vaatimukset juuri nyt.
Tuo kehon avulla mieli tähän hetkeen
Kiireeseen liittyvät ajatukset ja vaatimukset vievät usein kauas pois käsillä olevasta hetkestä. Keho on kuitenkin aina tässä ja nyt. Kun alat kiinnittämään huomiota tarkemmin oman kehontuntemuksiin kiinnityt hetkeksi tähän hetkeen. Kun huomaat: ”Ahaa-näin sydämeni tykyttää, kylläpäs suuta kuivaa, alaselkä on aivan jumissa, tältä minusta nyt tuntuu.” Tällaisen lyhyen havainnointihetken jälkeen voi olla hieman helpompaa jatkaa tehtävää tai valita viisaammin, mikä nyt on tärkeintä ja minkä tekeminen tai tekemättä jättäminen auttaa minua juuri nyt.
Aistihavaintoihin huomion kiinnittäminen on myös yksi hyvä keino harjoitella hidastamista. Kun kuulet, näet, haistat tai maistat, et voi olla muualla kuin tässä hetkessä. Huomion tuomista tähän hetkeen voi harjoitella keskittymällä hetkeksi vain ääniin, joita kuulet tai kiinnittämällä huomion, mitä näet ympärilläsi. Kiireen keskellä ruoka syödään usein vauhdissa ja samaan aikaan selataan esim. somea eikä ruokailun päätteeksi ole hajua tai makuakaan siitä, mitä suuhun tuli laitettua. Rauhallinen, tietoinen syöminen ja ruoasta nauttiminen on hyvä päivittäinen läsnäoloharjoitus.
Samoin, oman hengitystyylin tarkkailu muutaman syvän hengityksen ajan tapahtuu tässä hetkessä. Hengityksen avulla huomion ankkuroiminen tähän hetkeen on yksi voimallisimmista ja kätevimmistä keinoista, joka on aina saatavilla. Mutta sitäkin täytyy opetella, että malttaa hellittää siitä mailan puristamisesta ja hengittää muutamia kertoja syvään. Rauhallinen, syvä hengitys viestittää aivoille, että nyt ei ole mitään hätää.
Et voi hengittää menneessä tai tulevaisuudessa
Kun hetkeksi malttaa pysäyttää tekemisen ja antautuu olemisen tilaan, läsnäolon tunne vahvistuu ja saat tilaisuuden kuulla, mitä keho yrittää sinulle viestittää. Keho pitää kirjaa siitä, millaista hoivaa ja huolenpitoa annat sille päivän mittaa ja antaa kyllä palautetta, kunhan vain opettelet ottamaan sitä vastaan. Kehon moninaiset oireet ovat tärkeitä viestintuojia, joita usein kiireessä ei osata tai haluta huomata.
Katsele mielensisäisiä tapahtumia paperilta
Jos kehon äärellä tapahtuva pysähtymishetki tuntuu haastavalle niin omia sen hetken tuntemuksia ja ajatuksia, jotka synnyttävät kiireen tunnetta, voi kirjata myös paperille. Voit vastata esim. kysymyksiin: Mitä tunnen juuri nyt? Miten minulla menee juuri nyt?, Mitä tarvitsen juuri nyt? Millaiset ajatukset synnyttävät kiirettä? Tällöin kysymyksiin vastaaminen patistaa sinua ottamaan hetken taukoa ja katkaisemaan kiireen tunteen hetkeksi, ja samalla saat pientä etäisyyttä omaan tilanteeseen ja voit paperilta katsella mielesi tilaa tällä hetkellä.
Ongelmanratkaisukyky usein paranee, jos maltamme ja osaamme hetkeksi irrottautua intensiivisestä tekemisestä tai pakonomaisesta suorittamisesta.
Läsnäolo on kiireen vastakohta
Hetkessä elämisessä, läsnäolossa ei ole kyse siitä, että saavutettaisiin tila, jossa ei ole ajatuksia. Ajatuksia ei voi käskeä poistumaan tai pakottaa joksikin muuksi. Mielen luonteeseen kuuluu jatkuva ajatusten virta. Hyödyllistä on, että opit huomaamaan, kuinka voit siirtyä tarkkailijan rooliin omista ajatuksistasi edes hetkeksi.
Tietoinen läsnäolo on yksinkertaisesti huomion kiinnittämistä siihen, mitä tapahtuu juuri nyt.
Tarkoitus on, että muutamaan minuuttiin et tee mitään muuta kuin aistit käsillä olevaa hetkeä. Anna ajatusten ja tunteiden tulla ja mennä takertumatta niihin tai arvostelematta niitä. Niin tehdessäsi kasvatat ja vahvistat samanaikaisesti keskittymiseen, tarkkailuun kuin rentoutumiseen tarvittavia lihaksia. Tämä eroaa ajattelusta, jolloin usein arvostellaan kutakin hetkeä riippuen siitä, mitä on ollut tai mitä voisi olla. Tämä on tiedostamattomuuden täydellinen vastakohta. Tiedostamattomana toimit automaatio-ohjauksella etkä kiinnitä huomiota nykyhetkeen. Kiireisessä mielentilassa olet kiireen sisällä, mutta kun opettelet siirtymään hieman sivuun kiireestä, pystyt helpommin auttamaan ja rauhoittamaan itseäsi.
Katse tulevaan vuoteen ja kalenteriin
Vuoden vaihtuessa usein suunnitellaan, mitä uutta aloitettaisiin tai mitä halutaan lisää arkeen. Jos koet, että elämäsi on liian kova vauhti niin voisiko uusi vuosi alkaa sen suunnittelulla, mitä voisit vähentää tai mistä voisit jopa luopua kokonaan?
Mikä ei ole välttämätöntä? Mitä asioita teet vain velvollisuudesta?
Pyri myös vahvistamaan rajojasi ja sanomaan enemmän EI vähemmän merkityksellisille asioille ja enemmän KYLLÄ mieluisille asioille. Huomaa myös, millaiseen tekemiseen ja tehtävään liittyy ajatus: ”Minun täytyy/pitää.” Entä millaisista asioista huomaat ajattelevasi: ”Minä saan, minä haluan, minulla on mahdollisuus.”
Voisiko kalenterissa olla säännöllisenä suunnitelmana ja merkintänä: En tee mitään päiviä. Tuolloin annat itsellesi jo suunnitellusti luvan olla tekemättä mitään, mikä ei huvita tai mitä et jaksa.
Kalenterissa olisi myös tärkeää olla väljyyttä, niin päivä-, viikko-, kuin kuukausitasolla. Väljyys tuo valinnanvaraa ja mahdollisuuksia ajankäyttöösi ja keinoihin, joilla autat itseäsi ja kuulet tarpeitasi. Samalla ennakoit tilaisuuksia hengähtää ja hellittää.
Läsnäolohetkiä ja hidastamisen vinkkejä joulunaikaan:
- Mene ulos, kun tuulee ja sataa. Levitä kätesi auki ja ota avosylin vastaan, mitä taivas juuri silloin tarjoilee. Antaudu säälle.
- Laita takkaan tai uuniin tuli tai sytytä kynttilä. Istu tulen ääressä 10min tekemättä mitään.
- Keitä glögiä tai teetä. Älä tee samaan aikaan mitään muuta. Aisti juoman lämpö, maku ja tuoksu.
- Jos lähelläsi on lemmikki, lapsi, vaimo, mies, sisar, ystävä, silitä sen turkkia/hiuksia/ihoa muutaman minuutin ajan.
- Ota muistikirja ja kirjoita yksi sivu mitä tahansa ajatuksiasi niin, että et pysäytä kynää kertaakaan.
- Pysähdy yhdessä läheistesi kanssa pelaamalla lautapeliä, laulamalla karaokea tai kuuntelemalla musiikkia
”Parasta mitä ihminen voi itselleen silloin tällöin suoda on antaa vain olla. Oikaista sohvan pohjalle selittelemättä. Ryömiä viltin alle viivyttelemättä. Maata vaiti ja vahtimatta, keneltäkään vaatimatta. Olla olemassa koko kehon painolla, kaikilla aisteilla ja ajatuksilla ja huomata ettei mitään sen merkittävämpää voisi siinä kohtaa saadakaan aikaan.”-Elina Salminen”
Erika
Lähde: Jari Salminen, Piritta Heiskanen: Taltuta kiire: viisi askelta tehokkaaseen ajankäyttöön.