Miten erottaa tavat ja riippuvuus toisistaan?

Ovatko tavat ja riippuvuus sama asia? Miten erottaa ne toisistaan? Toisin kuin tapa tai tottumus, riippuvuus sisältää erittäin voimakkaita fyysisiä ja psykologisia haluja, vakavia vieroitusoireita, kolmen C: n tunteita (compulsion, control, and consequences eli pakko, hallinta ja seuraukset), käyttäytymismuutoksia, sekä erilaisia muutos- tai lopettamismenetelmiä.

Merkittävin ero tottumuksen ja riippuvuuden taudin välillä on käytöksen muuttamiseen tarvittava aika ja muutoksen vaatima työmäärä.

Tapojen muuttaminen on helpompaa, vaikka siinäkin omat haasteensa onkin, kuten olen aiemmin kirjoittanut. Riippuvuus vaatii usein pitkän aikavälin suunnitelmaa vieroitusoireiden, sekä kehon ja käyttäytymisen välisen tunneyhteyden hoitamiseksi.

Riippuvuutta aiheuttava toiminta aiheuttaa mielihyvää tai jonkin tyydyttävän kokemuksen. Riippuvuus on helppo sekoittaa rutiiniin tai tapaan – onko aamukahvi samanlainen tottumus kuin aamun ensimmäinen tupakka? Riippuvuuden erottaa rutiinista se, että riippuvuus on itseä tai toisia vahingoittava toimintamalli ja, että riippuvuus rajoittaa ihmisen toimintoja.

Tuukka Tammi ja Pauliina Raento (Addiktioyhteiskunta. Riippuvuus aikamme ilmiönä. Gaudeamus 2013) määrittelevät rutiinin ja addiktion eron seuraavasti: ”Siinä missä tavat, tottumukset ja rutiinit tukevat arkea, addiktio vaikeuttaa sitä, koska se ottaa ylivallan muusta toiminnasta.”

Mistä tiedät, onko sinulla kehittynyt epäterveellinen tapa tai kärsitkö todella riippuvuudesta? Näiden kahden välisen eron määrittäminen voi olla vaikeaa, koska molemmat kasvavat toistuvasta käyttäytymisestä.

Kahvinjuonti ei pääsääntöisesti vahingoita muita ja kahvin saatavuuden hetkellinen rajoitus ei pysäytä muita aamurutiineja täysin. Ei tosin välttämättä myöskään tyhjä tupakka-aski ennen kioskin avautumista, mutta tupakointi on todistettavasti terveydelle haitallinen tapa. Ja jos kahvin puute aamulla saa aikaan sen, että ihminen keskeyttää muut aamutoimensa ja myöhästyy töistä, koska kipaisee aamutakissa lähikauppaan ostamaan kahvipaketin. Kahvia on saatava ja muusta viis, silloin voidaan puhua riippuvuudesta…

On pohdittava sitä, merkitseekö juomisen, tupakoinnin, uhkapelaamisen tai huumeiden käyttö huonojen tapojen lisäämistä vai todellisen riippuvuuden kehittymistä. Tavat luovat turvallisuutta ja mukavuutta, joten aivot ohjaavat toimintaa siihen suuntaan. Positiivisista tottumuksista voi tulla arjessa selviytymisen työkaluja.

Joskus kuitenkin ”tavanomainen” käyttäytyminen kehittyy riippuvuudeksi.

Riippuvuudesta toipuminen ja tilanteen korjaaminen edellyttää, että arvioit rehellisesti käyttäytymistäsi ja miten se vaikuttaa terveyteesi, ihmissuhteisiisi, työhösi ja elämääsi ymmärtääksesi tavan ja riippuvuuden välisen eron.

– Onko käyttäytymiselläsi negatiivinen vaikutus elämääsi? Suoraan tai välillisesti?

– Hakeudutko toistuvasti sellaisiin tilanteisiin, joissa esimerkiksi käytät alkoholia enemmän?

– Jos jätät juomatta tai pelaamatta koetko vieroitusoireita, kuten ahdistusta tai stressiä?

– Oletko piilotellut toimintaasi tai usein, mutta tuloksetta yrittänyt lopettaa?

Jos vastasit johonkin noista kysymyksistä “Kyllä”, todennäköisesti kärsit jonkinlaisesta riippuvuudesta.

Tapa muodostuu tapojen kehän kautta. Ensin ärsyke laukaisee toiminnan, josta seuraa jonkinlainen palkinto – havaittava tai alitajuinen. Riippuvuus on tapaa monimutkaisempi. Riippuvuudet kehittyvät ja vahvistuvat aivoissa joka kerta, kun käytämme tupakkaa, huumeita tai alkoholia. Tyydytykseen pyrkivät toiminnot, kuten alkoholin juominen tai tupakointi, rakentavat aivoihisi hermoreittejä yhdistämällä negatiivisten tunteiden, kuten stressin ja masennuksen, helpotuksen haluun.

Tottumuksen ja riippuvuuden muuttaminen vaativat hyvin erilaista lähestymistapaa ja sitoutumista.

Uuden tapan rikkominen tai aloittaminen voi tapahtua jopa 18 päivässä, keskimäärin 66 päivässä. Keskittymällä yksinkertaiseen tekemiseen, pienin askelin, sen pystyy kuitenkin tekemään itse. Riippuvuus on kaikkea muuta kuin yksinkertaista. Dopamiiniin liittyvä mielihyvä on niin vahva riippuvaisen aivoissa, että pelkästään uudenlainen ja yksinkertainen käyttäytyminen ei riitä.

Toisin kuin tavan suhteen, kuten hampaiden harjaaminen, riippuvaiselta puuttuu lähes täysin hallinta toiminnastaan. Vaikka riippuvuutta aiheuttavien päihteiden väärinkäyttö vaikuttaa kielteisesti ihmissuhteisiin, työhön ja terveyteen, ei silti pysty lopettamaan niiden käyttöä.

Tapojen ja riippuvuuden muuttamisessa on muutamia asioita, jotka erottavat niitä toisistaan.

Tapojen muuttaminen:

  1. Havainnoi omaa toimintaasi. Millaisia tapoja ja tottumuksia sinulla on? Miten ja missä ne ilmenevät?
  2. Määritä selkeästi mitä haluat muuttaa – Vältä epämääräisyyttä, kuten “Haluan päästä parempaan kuntoon!”. Sen sijaan “Kävelen kaksi kilometriä tiistaisin ja perjantaisin heti töiden jälkeen!”
  3. Pyri tunnistamaan laukaisevat tekijät, jotka saavat sinut toimimaan. Mikset kävelisi lyhyttä lenkkiä? Miksi valitsisit Netflixin sen sijaan?
  4. Muuta ympäristöäsi. Tapojen muuttaminen on vaikeampaa, jos et muokkaa omaa ympäristöäsi. Tee kävelylenkistä mielekkäämpi, vaikka äänikirjan tai podcastin avulla.
  5. Tee tavan toteuttamisesta helpompaa. Lisää positiiviseen tapaan liittyviä ärsykkeitä. Laita juoksukengät valmiiksi, aseta juomapullo työpöydälle. Nosta ärsyke näkyville.
  6. Ota yhteisösi mukaan. Kukaan ei muuta tapojaan yksin. Tapojen muutos vaikuttaa myös läheisten arkeen.
  7. Palkitse itseäsi. Tottumukset, kuten riippuvuudetkin perustuvat molemmat aivojen mielihyväsilmukkaan. Dopamiinin eli mielihyvähormonin määrän lisääntyminen aivoissa aiheuttaa aivoille viestin, että tätä toimintaa on hyvä jatkaa.
  8. Ole sitkeä ja kärsivällinen. Toista, toista, toista. Kyseessä on uusi taito ja aivojen ”uudelleen ohjelmointi” ja se vaatii aina aikaa ja tietoista harjoittelua ja tekemistä.

Riippuvuuden hoito ei ole niin yksinkertaista ja siinä on muuttujia vielä enemmän.

Suomen päihderiippuvaisten hoitomallissa (Suomen päihderiippuvaiset ry – Alkohol- och drogberoende i Finland rf, Opas päihderiippuvuuden ja läheisten hoitoon, Suomen Päihderiippuvaiset ry:n julkaisu 2019, Copyright © Suomen Päihderiippuvaiset ry, 2019) on esitetty, miten riippuvuudesta toipumisen prosessi etenee.

  1. Kontrollointiyritykset. Riippuvainen pyrkii rajoittamaan tai kontrolloimaan riippuvuuttaan.
  2. Tietoisuus ja tunnustaminen. Riippuvaisen on oltava tietoinen ja tunnustettava, että hänellä on ongelma. Tulee myös ymmärtää, että ongelma ei koske vain riippuvaista itseään, vaan myös hänen läheisiään.
  3. Hoito ja toipumisen alkaminen. Tämä on erittäin vaikeaa aikaa riippuvaiselle. Vaikka he eivät enää käytä riippuvuutta aiheuttaneita aineita tai jatka niitä aiheuttaneita toimintoja, he eivät ole vielä kehittäneet tarvittavia työkaluja tai suojatoimenpiteitä uusiutumisen estämiseksi. Tämä on aika, jolloin useampi riippuvainen epäonnistuu, useammin kuin missään muussa toipumisvaiheessa. Tämä on aika, jolloin riippuvainen joutuu hylkäämään ihmisiä, toimintoja ja käyttäytymistä, jotka ovat olleet olennainen osa heidän jokapäiväistä elämäänsä, eikä hänellä ole vielä työkaluja korvaaville toiminnoille.

Suomessa riippuvuushoidoissa toteutetaan toipumiskeskeistä hoitoa. Toipumiskeskeisistä hoidoista yleisimpiä ovat Suomessa erilaiset 12 askeleen ohjelmaa ammatillisesti soveltavat hoidot.

  1. Aktiivinen palautuminen ja ylläpito. Tässä vaiheessa riippuvainen on jo päässyt eroon riippuvuutta aiheuttaneesta toiminnastaan. Hän on korvannut vanhan käyttäytymisensä uusilla, terveellisemmillä valinnoilla. ”On tärkeää ymmärtää, että päihderiippuvuudesta ei ole mahdollista parantua. Sairaus säilyy keskushermostossa latenttina eli piilevänä päihteistä pidättäytymisen aikana ja aktivoituu aina viimeistään päihteitä käytettäessä. Hoidon lähtökohtana tulee olla täysi pidättäytyminen kaikista päihteistä eli abstinenssi. Vieroittautuminen myös päihteinä toimivista lääkkeistä tulee tehdä mahdollisimman nopeasti.” (Suomen päihderiippuvaiset ry – Alkohol- och drogberoende i Finland rf, Opas päihderiippuvuuden ja läheisten hoitoon, Suomen Päihderiippuvaiset ry:n julkaisu 2019, Copyright © Suomen Päihderiippuvaiset ry, 2019)

On siis tärkeää tunnistaa ja havainnoida omaa toimintaansa. Tiedostaa, onko kyseessä ”harmiton” tapa vai merkittävää haittaa arjessa aiheuttava riippuvuus.

”On vaikea sanoa, ettei kolmeenkymmeneen vuoteen enää juo, mutta on helppo nousta aamulla ja sanoa, etten juo tänään.” – Kelsey Grammer

-Marko

Jaa artikkeli: