Asioiden murehtiminen ja niihin jumiutuminen on kovin yleinen mielen toimintatapa, jonka avulla pyritään ratkaisemaan jokin mieltä sitkeästi vaivaava asia ja saamaan näin helpotusta omaan sen hetken olotilaan. Huoli ei kuitenkaan yleensä lopu huolehtimalla. Päin vastoin, huolien vatvomisella päädymme usein kiertämään jumiutuneena samaa kehää ja vain pahennamme omaa olotilaa, koska itsesyytökset ja itsekritiikki liittyvät mukaan keskusteluun. Huolehtimisesta ja murehtimisesta seuraa levottomuutta, stressiä ja jopa unettomuutta. Ja huolehtiahan me voimme lähes mistä tahansa. Usein huolenaiheet liittyvät läheisiin, työhön, omaan ja läheisten terveyteen, rahaan, parisuhteeseen tai maailman tilanteeseen.
Ihmisellä on luontainen taipumus pyrkiä onnellisuuteen ja tämä pyrkimys usein aiheuttaa murehtimista ja vatvomista.
Ihmismielellä on loistava ja luova kyky ratkoa mitä monimutkikkaimpia ulkoisen elämän ongelmia, mutta samat ongelmanratkaisukeinot eivät päde tunnetason ongelmiin, kuten siihen, miten tulen onnelliseksi. Vatvomiseen jumiutumisessa on kyse siitä, että ihminen yrittää ”ajatella itsensä eroon ongelmasta.” Omaa sen hetken olotilaa verrataan käsitykseen siitä, mikä on haluttua, vaadittua, toivottua tai pelättyä. Murehtimalla yritämme usein vaikuttaa asiaan, joka on jo tapahtunut tai joka ei ole vielä toteutunut. Esimerkiksi toive siitä, että asiat olisivat menneet toisin, käynnistää murehtimalla vatvomisen, johon ei tunnu löytyvän loppua, koska asiat eivät voi olla muuta kuin ne ovat juuri nyt.
Murehtiminen on tunteiden sävyttämää tulkintaa todellisuudesta ja sitä, mitä oletamme tai pelkäämme, että tulee tapahtumaan.
Pitkittynyt stressi, kuormitus ja väsymys saattavat muuttaa käsitystä elämästä, ja mielen uhka-asetukset ovat erityisen herkillä, koska elimistö on jatkuvassa selviytymistilassa. Kun uhka-asetukset ovat liian herkillä, mieli tuottaa helposti tulkintoja, jotka eivät pidä paikkaansa. Näin luomme ajatuksilla todellisuutemme, jota pidämme ehdottomana totuutena.
Tulkinnat synnyttävät huolia
Kehosi ja tunteesi eivät erota sitä, tapahtuuko jokin sinulle oikeasti vai ajatuksissasi. Siksi saatat kokea ja saada itsesi uskomaan, että pahalta tuntuva tunne kuvaa oikeasti sitä, mitä on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Tunne ja kokemus ovat aina totta, mutta ne eivät ole absoluuttisen oikeita tulkintoja tai ennusteita siitä, miten asiat ovat tai tulevat olemaan.
Tunteet kertovat sinulle lähinnä siitä, miten tulkitset asiat.
Jumiutuminen huolen äärelle kertoo usein siitä, että tulkitset asiaa jäykästi yhdeltä kantilta. Kannattaakin pysähtyä tutkimaan, millaista tulkintaa teet havaintojesi pohjalta ja millaista tunnetta se saa sinussa aikaan. Ymmärrys oman mielen tuotoksista omaan olotilaan tuo jo itsessään helpotusta. Voit myös opetella väittelemään oman huoliajattelusi kanssa ja näin kyseenalaistat ehdottomina totuuksina pitämiäsi ajatuksia.
Tietoinen huolihetki ja huolien haastaminen
Oletko kokeillut istua rauhassa huoliesi äärelle ja lähtenyt tutkimaan niitä tietoisesti? Usein stressaavat asiat ja huolet ovat yksi suuri vyyhti, josta emme saa selkeyttä, saati löydä ratkaisua, koska yritämme ratkoa huolia vain pään sisällä ja yksin. Tämän vuoksi huolien siirtäminen paperille on hyvä keino selkeyttää omia huoliajatuksia ja samalla nähdä ne hieman etäämmältä, kun ne ovat kirjoitettuna paperille.
- Mistä olet huolissasi?
- Onko tulkintasi täysin ja varmasti totta? Kirjoita kolme väittämää, miksi sinun ehdottomasti kannattaa olla huolissaan asiasta. Etsi myös todisteita siitä, että asia on totta. Mitkä asiat tukevat tätä käsitystä?
- Kirjoita kolme väitetä, miksi sinun ei ole syytä olla huolissasi. Etsi todisteita, miksi murehtimiseen ei ole mitään todellisuudessa havaittavaa syytä. Mitkä todisteet tukevat tätä käsitystä?
- Jos ystävälläsi olisi samankaltainen huoli, miten neuvoisit häntä toimimaan tämän asian suhteen?
- Miten viisas tai ihailemasi ihminen toimisi vastaavanlaisessa tilanteessa? Tutki ja vertaile vastauksiasi yksin tai jonkun toisen kanssa. Löysitkö uusia näkökulmia huoleesi? Muuttuiko käsityksesi huolesta?
Huolien äärelle pysähtymisen voi ajatella omana huolihetkenä, jolloin luvan kanssa saat pohtia ja tarkastella huoliasi monelta kantilta. Kun huolihetki on ohi niin voit harjoitella huolen jättämistä sivuun ainakin vähäksi aikaa, sillä olet antanut sille jo aikaasi ja energiaasi. Mukava tekeminen ja liikkuminen ovat usein parhaita keinoja irrottautua huolihetkestä.
Murehditko ja vatvotko asiaa, johon sinulla ei ole vaikutusmahdollisuutta?
Jos ratkaisua huoleen ja vatvomisen taltuttamiseen ei tunnu löytyvän yrityksistä huolimatta, on hyvin tärkeää kysyä itseltä: Voinko vaikuttaa ylipäätään asiaan tai voinko tehdä asialle jotain? Jos vastaus on EI, tällöin käytät energiaasi ja aikaasi sellaiseen, johon ei löydy ratkaisua tai muutosta yrittämisen ja jatkuvat vatvomisen avulla. Tällaisia huolenaiheita usein ovat esimerkiksi toisten ihmisten mielipiteet ja reaktiot, menneet tapahtumat ja oma toiminta niissä tilanteissa.
Jumiudumme vatvomiseen, koska ratkaisua ei löydy ja oma olotila ei muutu.
Tapahtumat herättävät luonnollisesti erilaisia tunteita ja ajatuksia emmekä voi valita tai hallita näitä reaktioita. Usein kuitenkin voimistamme ne paljon pahemmiksi yrittämällä kaikin keinoin torjua tai muuttaa ne. Tarvitaan siis uudenlaista tapaa suhtautua omiin huoliajatuksiin ja tunteisiin.
Mindfulnessin avulla voi oppia mielenliikkeiden myötätuntoiseksi tarkkailijaksi
Mindfulness on menetelmä, jonka avulla voi opetella uudenlaista suhtautumistapaa omiin ajatuksiin ja tunteisiin. Käytännössä tämä tarkoittaa tietoista oman mielentilan ja kehontuntemusten tunnistamisen harjoittelua ilman arvostelua. Hyväksyvän läsnäolon tilassa ei pyritä välittömästi muuttamaan omaa olotilaa ja ratkaisemaan mitään ongelmaa vaan ollaan sen kanssa läsnä, mikä on. Tämä on mielelle usein aivan uusi lähestymistapa, koska mieli pyrkii luontaisesti ratkomaan asioita ja muuttamaan omaa olotilaa.
Vatvovaan mieleen ja olotilaan voi saada yllättävää helpotusta, kun oivaltaa ja oppii, että kaikkea ei tarvitsekaan yrittää ratkaista tai muuttaa.
Ajatukset ja tunteet opetellaan näkemään mielen ohimenevinä tapahtumina, jotka syntyvät, joista tulee tietoisuuden kohteita ja jotka menevät ohi. Tällaisessa mielentilassa suhde ajatuksiin ja tunteisiin alkaa muuttumaan. Opetellaan siis luopumaan ajatuksesta, että ongelmat ovat mahdollista ”korjata” jos vain yrittää tarpeeksi. Juuri tuo pakottava yritys korjata tai muuttaa sitä, mikä on läsnä ja totta nyt, on usein vatvomisen voimanlähde.
Hyväksyvän läsnäolon taidon opettelussa voi päästä parhaiten alkuun erilaisten ohjattujen harjoitusten avulla. Lisää tietoa ja ohjattuja harjoituksia löydät esimerkiksi: https://oivamieli.fi/ohje.php
Äänikirjapalveluissa ja Youtubessa on myös tarjolla harjoituksia, joita voi lähteä kokeilemaan. Tärkeintä on löytää itseä miellyttävä harjoitus, jota lähtee systemaattisesti harjoittelemaan pienin, toistuvin askelin niin kuin mitä tahansa uutta tapaa. Tietoisen läsnäoloharjoitukseen voi suhtautua myös tapana saada itselle hengähdyshetki, jolloin ei tarvitse tehdä tai ratkaista mitään.
”Kun et käytä energiaasi murehtimiseen, voit käyttää sen johonkin, mikä on sinulle hyödyksi.”
Lähde: Lempeästi eroon murehtimisesta. (Sanna Wikström, Reija Könönen).Mindfulness masennuksen hoidossa. (Zindel Segal), Joustava mieli: Vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen yliotteesta. (Arto Pietikäinen)
Erika
