Tapamuutoksessa vertailun vaikutus näkyy usein niin, että tavoitteet asetetaan helposti jonkun muun arjen tai menneen ihannemallin mukaan. Kun arki ei vastaa tätä ihannetta, seurauksena on pettymys ja riittämättömyyden tunne. Vertailu kuluttaa energiaa ja vaikeuttaa keskittymistä omiin tekoihin.
Ongelma ei useinkaan ole kyvyttömyydessä, vaan siinä, että tavoitteet eivät vastaa omaa arkea. Kun vertailu tunnistetaan, omaa tekemistä on mahdollista tarkastella realistisemmin. Muutos alkaa tuntua mahdolliselta, kun mahdottomia vaatimuksia ei enää aseteta.
Vertaileminen somessa ja menneeseen aikaan
Jokaisella on oma arki, rytmi ja voimavarat, eikä se, mikä toimii yhdelle, välttämättä toimi toiselle. Tämä unohtuu usein esimerkiksi somessa, jossa vertaileminen korostuu tiedostamattomasti.
Vertailu menneeseen aikaan on myös yleistä: “Ennen jaksoin treenata viisi kertaa viikossa” tai “Opiskeluaikana energiaa oli enemmän.” Liian kauas menneeseen vertaaminen voi lamaannuttaa ja heikentää motivaatiota.
Realistisempi vertailu tapahtuu lähempään aikaan: eilispäivään, viime viikkoon tai viime kuukauteen. Tämä tekee kehityksen näkyväksi ja mahdollistaa pienin askelin tapahtuvan muutoksen.
Kasvuhistoria ja opittu vertaileminen
Jo lapsuudessa ja nuoruudessa ihminen oppii vertailemaan itseään muihin. Tämä tapahtuu esimerkiksi sisarusten, koulukavereiden tai muiden vertaisryhmien kautta. Kun joku läheinen vertailee tai ihailee toista, se voi aktivoida samoja tunteita ja aivomekanismeja kuin some‑vertailu.
Sisarusvertailu ja muut varhaiset kokemukset voivat luoda opitun tavan vertailla itseä muihin, joka vaikuttaa itsetuntoon ja motivaatioon vielä aikuisenakin. Esimerkiksi ajatus “Minun pitää olla yhtä hyvä tai parempi” voi tulla automaattisesti mieleen, vaikka vertailukohde ei olisi läsnä.
Tiedostamalla, että vanhat vertailumallit voivat aktivoitua, on mahdollista ohjata huomio takaisin omaan tekemiseen ja omaan kehitykseen, mikä tukee tapamuutoksen onnistumista.
Vertailemisen taito
Vertailemisen taito tarkoittaa tietoista ja rakentavaa suhtautumista vertailuun:
-
Tunnista vertailun hetket – somessa, muiden arkea katsellessa tai vertailevan ajattelutavan aktivoituessa
-
Suhtaudu myötätuntoisesti – oma polku on erilainen kuin muiden
-
Vertaa realistisesti – lähihistoriaan, ei kaukaiseen menneisyyteen
-
Hyödynnä vertailua oppimiseen – uskaltaudu pienin askelin kokeilemaan uusia asioita tai tarkistamaan omaa suuntaa
-
Älä anna vertailun ohjata arkea – tee valinnat omien resurssien ja arjen mukaan
Kun vertailemisen taito on hallussa, tapamuutos etenee pitkäjänteisesti ja realistisesti. Se auttaa tunnistamaan, mikä toimii juuri itselle, ja vähentää turhaa kuormitusta, ahdistusta ja riittämättömyyden tunnetta.
Työkaluja vertailemisen hallintaan tapamuutoksessa
-
Vertaa itseäsi ennemmin eilispäivän tai viime viikon versioon kuin kaukaiseen menneisyyteen
-
Tunnista tilanteet, joissa vertailu aktivoituu – somessa, työyhteisössä tai kasvuhistoriaan liittyen
-
Kirjaa pienetkin onnistumiset – ne näyttävät edistymisen
-
Keskity siihen, mikä todella vaikuttaa tapamuutoksen onnistumiseen
-
Harjoittele joustavuutta ja kohtuullisuutta, vaikka arki ei suju täydellisesti
Miksi vertaileminen voi uuvuttaa
Vertaileminen ei ole vain ajatus — se on aivojen automaattinen prosessi, joka vaikuttaa tunteisiin ja motivaatioon. Somessa muiden kuvat voivat aktivoida aivojen palkkiojärjestelmiä, mikä selittää, miksi vertailuun jää helposti koukkuun.
Kasvuhistorian vertailu (sisarukset, ystävät, perheenjäsenet, esihenkilöt) voi herättää samanlaisia tunnekokemuksia. Positiivinen vertailu voi inspiroida, mutta se voi myös lisätä painetta ja ahdistuneisuutta sekä viedä energiaa ja kyvykkyyttä pois omasta tekemisestä.
Dopamiini ja palkkiojärjestelmä reagoivat vertailevaan palautteeseen, mutta vaikutus ei aina tue pitkäjänteistä edistymistä.
Aivot reagoivat vertailemiseen kuten palkkioihin ja tunteisiin — siksi toisten saavutukset voivat tuntua yllättävän voimakkaasti. Sosiaalinen vertailu on aivoille luontainen tapa arvioida omaa tilannetta, mutta se ei aina kerro totuutta.
Kun vertailu tunnistetaan ja sitä opetellaan ohjaamaan, se voi muuttua oppimisen välineeksi sen sijaan, että se kuormittaisi tai hidastaisi muutosta. Vertailevasta otteesta ei tarvitse päästä kokonaan eroon — mutta siitä voi oppia irrottautumaan ja suuntaamaan huomion takaisin omaan tekemiseen.
Sari
Tutkimuslähteet / lisälukemista:
-
Festinger, L. (1954). A Theory of Social Comparison Processes. Human Relations, 7(2), 117–140.
-
Fliessbach, K., Weber, B., Trautner, P., Dohmen, T., Sunde, U., Elger, C. E., & Falk, A. (2007). Social comparison affects reward-related brain activity. Science, 318(5854), 1305–1308.
-
Tor, A., & Garcia, S. M. (2023). The neuroscience of social comparison and competition. Cognitive, Affective, & Behavioral Neuroscience, 23, 1–20.