Olen nyt reilun vuoden ajan tehnyt terveysvalmentajan työtä Preveniassa. Haluan tällä tekstillä avata valmennusta valmentajan näkövinkkelistä katsottuna. Asiakkaitamme ovat yritykset, jotka haluavat tarjota henkilöstölleen tapojen muuttamiseen keskittyvää puolen vuoden mittaista terveysvalmennusta tai kolmen kuukauden mittaista palautumisvalmennusta. Valmentajana työni on ihmisten tukemista, kannustamista ja opastamista tapojen muuttamisen näkökulmasta. Valmennukset ovat vaikuttava ja henkilökohtainen keino tukea henkilöstön hyvinvointia ja työkykyä.
Aloitustapaamisessa tutustutaan, asetetaan askelmerkit ja tavoite valmennukselle
Aloitustapaamisessa käydään läpi valmennettavan arjen haasteita ja muutostoiveita. Samalla tutustun valmennettavan ajatusmaailmaan ja persoonaan. Autan valmennettavaa tunnistamaan ja ymmärtämään omia tapojaan ja niiden vaikutuksia omaan hyvinvointiin. Jokaisella automatisoituneella tavalla on aina jokin syy ja tarkoitus. Tavoitteena on, että valmennettava alkaa huomaamaan niitä tapoja ja valintoja, jotka ylläpitävät esimerkiksi väsynyttä ja kuormittunutta olotilaa tai passiivista vapaa-aikaa. Harjoiteltavat tapamuutoskohteet nousevat aina valmennettavan omasta tahtotilasta käsin, mutta valmentajana voin antaa vinkkejä ja vaihtoehtoja ja herätellä pohtimaan muutosten realistisuutta.
Valmentajana tehtäväni on saada tapamuutoskohteiden opettelu näkyväksi konkreettisen toiminnan tasolle.
Valmennuksen välitavoitteet eli tapamuutoskohteet kirjataan Syke-sovellukseen toiminnan näkökulmasta hyvinkin yksityiskohtaisesti eli mitä, missä ja milloin valmennettava harjoittelee uutta tapaa. Ensimmäisen tapaamisen aikana myös pohditaan ja kirjataan näkyville Syke-sovellukseen valmennuksen päätavoite, joka on kuvaus ja visio siitä, millainen ihminen valmennettava haluaa uusien tapojen myötä olla ja mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä arjessa. Tämän kuvauksen tarkoitus on olla motivaation lähde ja antaa suuntaa ja syvempää merkitystä sille, miksi valmennettava haluaa muuttaa tapojaan.
Tapamuutoskohteet
Tapamuutoskohteet eli harjoiteltavat tavat ovat usein hyvin arkisia, perusasioiden äärellä olemista ja tekemistä. Lähdetään kiinnittämään huomiota esimerkiksi oman syömisen rytmitykseen, riittävään vedenjuomiseen, harjoitellaan lähtemisen tapaa ulos sohvalla makoilun sijaan tai kokeillaan, miten keho ja hermosto rauhoittuisivat paremmin erilaisen iltarutiinin ansiosta. Tai lähdetään harjoittelemaan tietokoneen ääreltä irtautumista tai sitä, miten omaa oloaan ja mieltään voisi rauhoittaa ja auttaa stressaavissa tilanteissa. Joskus harjoiteltavat tavat voivat liittyä myös erilaisiin vuorovaikutustilanteisiin kotona tai töissä. Joskus valmennettavat tunnistavat itsessään sellaista käytöstä tai reagointityyliä, josta seuraa harmitusta ja pahaa mieltä. Tällöin tapamuutoskohteeksi voidaan nostaa uudenlaisen, rakentavamman reagointityylin harjoitteleminen työkiireen keskellä tai kotona perheen parissa.
Arkeen kaivataan lisää energiaa
Lähes poikkeuksetta jokainen valmennettava toivoo arkeensa lisää jaksamista ja energiaa. Oma paino ja terveydentila huolettaa myös useita ja erilaiset kivut ja kehon jäykkyydet haastavat liikkumista ja nukkumista. Myös työn kuormittavuus ja työhön liittyvä kiire ovat hyvin yleisiä kokemuksia valmennettavilla. Työnkuvan pirstaloituminen, jatkuvat keskeytykset ja tunne, että töitä on yksinkertaisesti liikaa työaikaan nähden ovat yleisiä teemoja, joista puhutaan valmennuksessa.
Tärkeää on lähteä pohtimaan, mihin itsellä niin työntekemisen tavoissa kuin omassa vapaa-ajassa on vaikutusvaltaa.
Kyselen myös, onko oma ahdinko kollegoiden ja esihenkilöien tiedossa ja mitä sille on jo yritetty tehdä. Kuulen usein, että varsinkin toimistotyötä tekevillä ei juuri ole palauttavia taukoja työpäivissä ja työasento on hyvin staattista paikallaan olemista tietokoneen äärellä. Tai raskasta ja kuormittavaa työtä tekevillä ei ole minkäänlaisia keinoja tai tapoja omaan kehonhuoltoon liittyen. Illalla ei usein ole enää energiaa ja intoa itsestä huolehtimiseen tai muut arjen velvoitteet kaappaavat kaiken ajan vapaa-ajalta.
Huomio myös tapojen taustatekijöihin
Aika usein omaan terveydentilaan tai väsyneeseen oloon löytyy selkeitä syitä ja selittäviä tekijöitä arjen valintojen ja toimintatapojen pohjalta, mutta silti koetaan voimattomuutta ja keinottomuutta valita tai tehdä toisin. Tämän vuoksi haluan herätellä valmennettavaa huomaamaan ja havahtumaan laajemmin omien tapojen taustalla vaikuttaviin tekijöihin kuten mielensisäisiin, ympäristöön ja yhteisöön liittyviin asioihin.
Ympäristöön tarvitaan ärsyke eli uudesta tavasta muistuttava asia, jotta ylipäätään muistetaan toteuttaa uusi tapa tai ainakin lisätään uuden tavan todennäköisyyttä.
Valmennettavaa herätellään huomaamaan, miten erilaiset ympäristöt ohjaavat ja vaikuttavat omiin valintoihin ja tapoihin. Kun ymmärretään ympäristön vaikutus oman toiminnan ja valintojen taustalla, pystytään muokkaamaan ympäristöä uutta tapaa tukevaksi.
Kuulen välillä hyvin kekseliäitä keinoja ympäristön muokkauksesta: Tv:n kaukosäädin piilotettiin auton takakonttiin vähentämään koko perheen tv:n katselua ja näin jouduttamaan unille menoa. Kännykkä jätetään konkreettisesti eri huoneeseen kuin, missä vietetään aikaa. Kehonhuollosta muistuttavat välineet asetetaan sohvan viereen madaltamaan kynnystä tarttua niihin sohvalla istumisen sijaan. Tai vaihdetaan tyyny eri puolelle sängyn päätyä ja näin ei tule katsottua tv:tä niin helposti.
Valmennuksen aikana pohditaan ja herätellään huomaamaan perheen ja työyhteisön vaikutusta omiin tapoihin. Useat valmennettavat nimeävät tukihenkilökseen oman perheenjäsenen, joka usein onkin merkittävä tuki muutoksessa. Ristiriitoja toki myös nousee esille oman muutostoiveen ja läheisten tapojen välille. Näistä on tärkeää keskustella kotona ja kannustankin valmennettavaa katsomaan yhdessä esimerkiksi puolison tai ystävän kanssa valmennusvideoita ja pohtimaan valmennustehtäviä. Tavoista ja tapojen muuttamisesta yhdessä puhuttaessa voi nousta aivan uusia aiheita esiin, joita ei aikaisemmin ole yhdessä hoksattukkaan tarkastella.
Muistutan myös omien tapamuutosten sanoittamisesta ja niiden merkitysten avaamisesta, jotta perheenjäsenet tai työkaverit voisivat mahdollisuuksien mukaan olla kannustajina, muistuttajina ja rinnalla kulkijoina.
Alkuinnostus ja takapakit
Valmennusten alussa uuden innostus on aina tavalla tai toisella aistittavissa valmennettavasta. Toive muutoksesta ja oman olotilan paranemisesta herättää toiveikkuutta ja intoa. Arki kuitenkin odottaa usein hyvin vaativana kulman takana, erilaiset vastoinkäymiset sairastelun ja muun elämän yllätyksellisyyden muodossa tuovat aina haasteensa muutokselle ennemmin tai myöhemmin. Tämän vuoksi onkin hyvä, että valmennus kestää riittävän pitkään, jotta yhdessä ehditään käydä läpi vastoinkäymisten tuomia haasteita uusien tapojen opettelun suhteen ja valmennettava pääsee takaisin harjoiteltavan tavan pariin. Valmennuksessa tuodaan esille näkökulmaa, että vastoinkäymiset ja takapakit ovat luonnollinen ja jopa välttämätön osa muutosta.
Takapakeista saa arvokasta oppia itsestä ja tarvittavista keinoista ja asenteesta, kun palataan tapamuutoksen opetteluun uudestaan ja uudestaan.
Hyvin monella valmennettavalla on takana erilaisia yrityksiä muuttaa tapojaan ja sen myötä parantaa elämänlaatuaan. Pääsääntöisesti yritykset muutokseen ovat kaatuneet siihen, että lähdetään muuttamaan liian laaja-alaisesti ja rajusti omia tapoja. Liian suuri vaatimustaso omaa tekemistä kohtaan nousee usein esille. Helposti ajatellaan: ”Jos en käy lenkillä kolme kertaa niin sitten ei kannata käydä lainkaan.” Kun näkökulmaa opitaankin kääntämään niin, että huomioidaan onnistuminen, vaikka se ei täyttäisikään koko tavoitetta ja ollaan tuohon vähäisempäänkin tekemiseen tyytyväisiä, kannustaa tämä näkökulma jatkamaan.
Malttamattomuus on usean muutosyrityksen isoin kompastuskivi.
Tarve ja halu saada välitöntä hyötyä ja nopeita tuloksia on luontaista meille kaikille. Terveysvalmennuksessa keskitytään arjen pieniin muutoskohteisiin ja opetellaan havainnoimaan, millaisia vaikutuksia vaikkakin välillä hieman viiveellä uudesta tavasta seuraa. Monet oivaltavatkin valmennuksen aikana pienten muutosten suuren voiman, kun muutosta toteutetaan pitkäjänteisesti ja sitkeästi, oma kyvykkyystaso huomioiden ja hyväksyen. Myös ”raportointivelvollisuus” valmentajalle ja edistymisen yhdessä seuraaminen tuo usealle arvokasta lisäpotkua omaan muutokseen ja siinä pysymiseen.
Mitkä tekijät johtavat osallistujan onnistumiseen valmennuksessa?
Aktiivisuuden ja riittävän innostuksen säilyminen läpi valmennuksen johtaa usein onnistumisiin valmennuksessa. Muutos vaatii säännöllisesti hidastamista ja jopa pysähtymistä oman arjen keskellä ja tietoisia havainnointihetkiä siihen, missä mennään muutoksen ja tavoitteiden suhteen. Viikoittaiset valmennusvideot ja valmennustehtävien pohdinnat tukevat muutosta pitkin matkaa ja niihin sitoutuminen on usein kytköksissä onnistumisiin valmennuksessa.
Onnistunut uusi tapa toimia vaatii tuekseen ajattelutavan muuttamista.
Terveen itsekkyyden opettelu ja omien tarpeiden tunnistaminen ovatkin usein taitoja, joita lähdetään opettelemaan uuden, harjoiteltavan tavan rinnalla. Uuden tavan oppimiseen ja juurruttamiseen liittyy hyvin oleellisena asiana uudenlaisen ajattelu- ja suhtautumistavan harjoitteleminen. Uudenlaista ajattelutapaa ja asennetta voi kuvastaa seuraavat lauseet:
Minulla on lupa ja velvollisuus huomioida omaa jaksamista, jotta varmistan hyvän työkykyni ja näin en kuluta kaikkia voimavarojani pelkästään työhön. Tai: Kun huolehdin omasta hyvinvoinnistani vapaa-ajalla, siitä seuraa hyvää itseni lisäksi myös läheisilleni.
Edellä mainitut kuvaukset voivat olla täysin uusia näkökulmia siihen, miten omasta hyvinvoinnista on totuttu huolehtimaan. Oman työvireyden ja jaksamisen laiminlyönnin taustalla on usein ajatus, että halutaan tehdä työ mahdollisimman hyvin, koetaan velvollisuudeksi olla jatkuvasti saatavilla ja jos nyt ei tehdä tätä kaikkea niin tämä on edessä sitten huomenna.
Kun kiireen tunteeseen ja stressaavaan olotilaan aletaan kiinnittämään tarkempaa huomiota ja lähdetään kokeilemaan uudenlaisia suhtautumistapoja ja konkreettisia keinoja itsensä auttamiselle, niin tästä seuraa hallinnan tunnetta ja vaikutusvaltaa omaan olotilaan. Tämä onkin usein ratkaisevaa eli opetellaan uudenlaista, aktiivista otetta automatisoituneiden ajattelu- ja toimintatapojen rinnalle.
Havahdutaan ja oivalletaan, että voinkin auttaa itseäni eri tavoin stressaavissa tilanteissa.
Valmennettava saattaa hoksata, että on lupa ja mahdollisuus käydä esimerkiksi keskellä etätyöpäivää pienellä happihyppelyllä tai pelkkää kuuntelua vaativan palaverin aikana voi tehdä pieniä lihaskuntoliikkeitä ja kehon vetreytystä samalla. Eli aletaan esimerkiksi hyödyntämään erilaisia työpäivän kohtia uudenlaisen tekemisen muodossa, josta seuraa parempaa vireystilaa ja keskittymiskykyä.
Oikein mitoitettu muutos on ratkaisevan tärkeää onnistumisen kannalta.
Riittävän tekemisen taso löytyy usein vasta kokeilemisen, yrityksen ja erehdyksen kautta. Arki voi tuoda mukanaan uusia ja yllättäviä asioita, jotka haastavat aikaresurssia tai muutokseen tarvittavaa energiaa ja siksi valmennuksen alussa määriteltyjä tapamuutoskohteita muokataan aina tarpeen vaatiessa. Joskus tapaharjoittelun yksinkertaistaminen auttaa kitkaan, joka nousee tielle uutta tapaa harjoiteltaessa. Aika usein kuitenkin muutoksen lähtiessä hyvin käyntiin voidaan lisätä haastetta tapamuutokseen tai laajentaa muutoskohdetta uudelle osa-alueelle.
Valmennuksen edetessä annan erilaisia vinkkejä mm. blogitekstien muodoissa valmennettavalle. Vinkkien aiheet pyrin linkittämään valmennuskeskusteluissa nousseiden aiheiden ympärille. Valmentajana en koskaan voi tietää, miten suuri ja merkityksellinen asia jokin vinkki blogitekstinä tai vinkkaus jollekin sivustolle voi olla. Joskus tietty aihe voi kolahtaa juuri nappiin oikeassa paikassa ja antaa uutta ahaa-elämystä tai lisää valmennettavan ymmärrystä itsestään.
Miten työnantaja voisi tukea tapamuutoksia yrityksissä?
Palaverikäytännöt, vuorovaikutustilanteet ja se, miten tieto kulkee ja tavoittaa työn sisällä ovat teemoja, joihin törmään jatkuvasti valmennuskeskusteluissa. Palaverit täyttävät herkästi toimistotyöläisten kalenteria ja työpäivä kuluu palaverista toiseen pomppiessa ja samalla pitäisi ehtiä tekemään, ne varsinaiset työt. Käytännön työtä tekevät puolestaan usein kokevat, että yleinen tiedottaminen työhön liittyvistä asioista ei tavoita heitä eikä säännöllisiä kohtaamisia kollegoiden ja esihenkilöiden kesken järjestetä riittävästi.
Valmennettavien työtavat linkittyvät hyvin vahvasti organisaation työkulttuuriin ja työyhteisön tapoihin.
Voisiko työpaikan palavereiden järjestämiseen liittyviä tapoja tarkastella jaksamisen ja kohtaamisen näkökulmasta? Jokaista usein toistuvat palaverit uuvuttavat ja sen vuoksi olisi tärkeää tehdä niistä mahdollisimman miellyttäviä ja merkityksellisiä kohtaamishetkiä. Ovatko kaikki palaverit aina edes tarpeen? Voisiko palaverin vetäjä huolehtia osallistujien vireystasosta muistuttamalla liikkumisen sallittavuudesta ja tärkeydestä palaverin aikana? Voisiko palaverissa olla yhteinen hengähdyshetki ennen varisnaiseen asiaan siirtymistä tai voisiko palaveri olla välillä oiva tilaisuus kannustusten ja kiitostenkin jakamiselle? Kuinka palavereissa mahdollistetaan äänen antamista kaikille tasapuolisesti, jotta jokainen voi kokea tulleensa kuuluksi?
Tiedonkulun haasteet työpaikalla nousevat usein esille ja tästä aiheutuu kuulopuheiden varassa olemista ja tietojen muuttumista niin kuin rikkinäisessä puhelimessa.
Miten tiedon jakamisen tapoja voisi parantaa ja kehittää työpaikoilla? Onko kuultu niiden toiveita ja ehdotuksia, ketkä kokevat eniten kärsivän siitä, että tieto ei tavoita? Usein tiedon saamisen vajausta kokevat käytännön työtä tekevät, jotka eivät ole alati läsnä tietokoneen äärellä. Aito kohtaamisen tarve työyhteisön jäsenten ja esihenkilöiden kesken korostuu entisestään virtuaalisessa maailmassa. Säännölliset kasvotusten tapahtuvat palaverit ovat yksi keino parantaa kohtaamisen ja kuulluksi tulemisen edellytyksiä, vaikka etänä palaveri hoituisikin näppärämmin ja nopeammin.
Millaisena koen työni terveysvalmentajana?
Valmentajan työni koen antoisana, opettavaisena ja myös aika ajoin haastavana. Jokainen kohtaaminen on erilainen ja ainutlaatuinen. Jokaisen valmennettavan elämäntilanne ja arki heittää haastetta myös minulle, kun pohdin ja taiteilen siinä, kuinka lähestyn ja tuen juuri tätä ihmistä hänen lähtökohdistaan.
Valmennustyön merkityksellisyys ja tärkeys nousevat esille, kun pääsen kuulemaan positiivisista muutoksista, mitä valmennettavat ovat uusien tapojen opettelun myötä saanet arkeensa. Työn merkityksellisyydestä muistuttavat myös hetket, kun kuulen valmennettavan saavan keskusteluista ja valmennustehtävistä uutta ymmärrystä tai uudenlaista näkökulmaa omaan tilanteeseensa. Hienoja hetkiä ovat myös ne, kun kuulen, miten valmennettava on lähtenyt oma-aloitteisesti laajentamaan tapojen muutoskohteitaan esimerkiksi lisääntyneen energiatason myötä.
”Valmentajalle helmihetkiä ovat valmennettavan onnistumisten ilot ja tyytyväisyyden tunteen lisääntyminen omaa arkea ja elämää kohtaan.”
Erika