On helppoa ajatella, että läsnäolon taito on yksilön sisäinen taito. Mutta todellisuudessa läsnäolo on myös vuorovaikutustaito. Se näkyy siinä, miten katsomme toista, miten kuuntelemme, miten huomioimme toisen läsnäoloa. Läsnäolo ei ole vain tapa olla itsensä kanssa vaan se on myös tapa olla toisen kanssa. Keskitytkö vuorovaikutukseen keskusteluun toisen kanssa vai oletko vain paikalla ajatusten harhaillessa ihan muualla tai pahimmillaan puhelin skorollaamisessa.
Aivosi ja hermostosi lukevat vuorovaikutustilanteita nopeammin kuin tietoiset havainnot ja ajatukset ehtivät mukaan. Kun kohtaamme toisen ihmisen, hermosto tekee välittömästi arvioita siitä, onko tämä tuttua ja turvallista? Onko tilanne rauhallinen, kireä tai kiireinen? Onko tämä todellista yhteyttä ja läheisyyttä vai suorittamista?
Jos hermosto aistii kiireen, jännitteen tai pienenkin epävarmuuden, läsnäolokin katoaa.
Hengitys muuttuu pinnallisemmaksi, katsantokanta kaventuu ja mieli siirtyy ennakointiin, aikaisempiin kokemuksiin ja olettamuksiin. Mutta kun hermosto aistii rauhan, hyväksynnän ja tilan, läsnäolo palaa.
Läsnäolo syntyy pienistä vuorovaikutustavoista.
Läsnäolo ei ole suurieleistä vaan päinvastoin. Se on sarja pieniä signaaleja ja tapoja toimia, olla ja kertovat toiselle: “Minä olen tässä. Keskityn sinuun.”
- Katsekontakti
Kun katse ei ole terävä tai arvioiva, hermosto tulkitsee tilanteen turvalliseksi. Katsekontakti läsnäolon ensimmäinen merkki ja tapa.
- Hengityksen rytmi
Kun hengitys on rauhallinen, se tarttuu. Toisen hermosto peilaa sinun rytmiäsi alitajuisesti – ja molempien läsnäolo vahvistuu.
- Pieni viive ennen vastausta
Pieni tauko ennen puhetta kertoo: “Kuuntelen sinua, en vain odota omaa vuoroani.”
- Kehon suunta
Kun keho suuntautuu kohti toista, hermosto tulkitsee: “Sinä olet tärkeä.”Kun keho kääntyy pois, hermosto tulkitsee: “Minulla on kiire.”
- Äänensävyn lämpö
Lämmin sävy aktivoi parasympaattista eli rauhoittavaa hermostoa. Kireä sävy aktivoi sympaattista eli aktivoivaa hermoston osaa.
Vuorovaikutus on hermostojen välistä dialogia
Me emme reagoi vain toisen sanoihin – me reagoimme toisen olotilaan. Siksi läsnäolo ei ole vain taito, vaan merkittävä ja vuorovaikutustilannetta säätelevä voima. Kun keskustelukumppani rauhoittuu, sinäkin rauhoitut. Kun toinen jännittyy, sinäkin jännityt.
Konkreettisia tapoja vahvistaa läsnäoloa vuorovaikutuksessa
Tässä viisi käytännön tapaa, jotka toimivat arjessa, työssä ja ihmissuhteissa.
- Kolmen uloshengityksen sääntö
Ennen kuin vastaat, hengitä pari kertaa rauhallisesti ulos. Hermosto rauhoittuu ja helpottaa läsnäoloa.
- Kuuntele kehoa, älä vain sanoja
Huomioi: toisen hengitys, kehon jännittyneisyys, katse suunta, äänen rytmi, sävy ja voimakkuus. Elekieli on aina mukana tunteiden tulkinnassa, suurelta osin alitajuisesti, mutta sitä voi opetella lukemaan aktiivisesti. Keho kertoo usein enemmän kuin sanat.
- Varmista turvallisuuden tunne keskustelussa
Turvallisuus syntyy kun et keskeytä vaan annat tilaa ja aikaa, et arvostele, et kiirehdi ja hoputa sekä annat tilaa tunteille.
- Palaa hetkeen, jos huomaat kadonneesi
Jos huomaat ajattelevasi jo seuraavaa asiaa tai keskittyminen alkaa hajota: laske jalkapohjat lattiaan, hengitä ulos, sano itsellesi: “Palaa tähän hetkeen.”
- Tee pieni yhteyden ele
Se voi olla esimerkiksi: nyökkäys osoituksena, että kuuntelet, hymy joka kertoo empatiasta ja myötätunnosta, “kerro lisää” kertoo kiinnostuksesta, “olen tässä” lohdutuksesta ja tuesta, pieni kosketus, jos se sopii tilanteeseen, kertoo välittämisestä ja läheisyydestä.
Läsnäolo muuttaa vuorovaikutuksen suunnan.
Kun olemme läsnä, toinen ihminen kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi. Hän kokee olevansa tärkeä, juuri tässä, juuri nyt. Kun toinen kokee tulevansa nähdyksi ja kuulluksi, hän avautuu. Kun hän avautuu, yhteys vahvistuu ja kun yhteys vahvistuu, vuorovaikutuskin muuttuu.
“Kaikki asiat tapahtuvat tässä ja nyt” – Eckhard Tolle
Marko