Suomi täytti 100 vuotta ja koko vuosi on muisteltu mitä tuon vuosisadan aikana on tapahtunut ja miten elämä on muuttunut. Muutos on ollut valtava. Elämäntapojen ja tapojen muuttamisen näkökulmasta merkittäviä muutoksia ovat vaikkapa, että vastasyntyneen eliniän ennuste on noussut noin 50 vuodesta noin 80: aan, kaupungistuminen on merkittävästi vähentänyt maaseudulla asumista, jatkuva kiire tuntuu leimaavan elämää. Työurat ovat lyhentyneet ja lyhytjänteisyys niin työssä kuin elämässä yleensäkin on selkeä suuntaus. Asioita pitää tapahtua nopealla syklillä ja ”heti”.
Fyysinen työ on vähentynyt merkittävästi asiantuntijatyön lisääntyessä. Sen seurauksena elintavalliset sairaudet, ylipaino (jonka nousu onneksi on jo taittumassa) ja tuki- ja liikuntaelimistön sairaudet ovat lisääntyneet. Lisäksi mielenterveydelliset haasteet ovat jatkuvasti kasvava ongelma. Ja onpa tutkimusten mukaan alkoholin käyttökin lisääntynyt huomattavasti tässä sadan vuoden taipaleella.
Onhan toki ennenkin tehty valtavasti töitä ja pitkää päivää auringonnoususta sen laskuun saakka. Kuormitus työssä on muuttunut henkisesti kuormittavampaan suuntaan. Nykyisin on mahdollisuuksia aivan eri lailla kuin koskaan aiemmin mihin tahansa liikkumisesta harrastamiseen. Mutta tekemistä pitää suunnitella enemmän, kun toiminta ei enää ole samalla tavalla luonnollinen osa arkea esimerkiksi liikunnan osalta. Lisäksi yhteisöllisyys oli aiemmin varmasti suuri voimavara. Nykyään ihminen jollain tapaa helpommin erakoituu ja lähiverkostotkin saattavat puuttua. Arjen pyöritys perheen voimin saattaa tuntua rankemmalta kuin onkaan, koska ei ole tiivistä yhteisöä jonka kanssa jakaa, antaa ja pyytää apua.
Tottakai tilastointi ja tutkimukset ovat kehittyneet ja virhemarginaalit ovat suuret, mutta kyllä noissa totuuden siementä on, ihan maalaisjärjelläkin ajateltuna.
”Muutos on ainoa pysyvä olotila”
Muutos on vääjäämätöntä ja pakko hyväksyä osana elämää. ”Ennen kaikki oli paremmin” – ajattelu on ymmärrettävää kaiken muutoksen ja siitä aiheutuvien pelkojen ja hankaluuksienkin keskellä. Erityisesti tietotekninen vallankumous, internet lieveilmiöineen, keinoäly ja robotiikka pelottavat monia ja saavat jopa pelkäämään tulevaisuutta. Pienet lapset oppivat käyttämään älylaitteitä ja tekniikkaa ilman ongelmia, koska heillä ei ole ennakkoluuloja asioiden suhteen. Toinen puoli siitä on lisääntyvät ongelmat fyysisesti. Puhelimen tai tabletin käyttö on usein passiivista ja aiheuttaa liikkumattomuutta. Aktiivisuutta täytyy keinotekoisesti hakea liikuntaharrastuksista, kun luontainen aktiivisuus on vähentynyt. Kaksi tai kolme tuntia ohjattua liikuntaa viikossa ei kuitenkaan riitä lapselle ja nuorelle.
Tuo passiivisuus ja jatkuva istuminen huonossa asennossa aiheuttaa ongelmia jo hyvin nuorille ja voimme vain kuvitella millaisia haasteita aikuiset tulevine vuosikymmeninä kokevat, jos vaivoja alkaa esiintyä jo lapsena.
”Kiireen kerrotaan olevan usein se syy miksi muutosta arkeen ei voida toteuttaa.”
Koska aktiivisuus arjessa on isossa kuvassa työnteon muuttumisen takia vähentynyt, ei arkiaktiivisuutta ja fyysistä työtä ole samalla tavalla enää kuin aiemmin. Siksi esimerkiksi elimistön kaipaama ja tarvitsema liikunta joudutaan suorittamaan erityisesti liikkumaan ja kuntoilemaan lähtemällä. Se aika on aina jostain pois ja usein valinta kohdistuu helpompaan ja/tai mukavampaan toimintaan kuin liikuntaan tai kuntoiluun.
Mitä jos se kiire on osa arkea jatkuvasti? Kuten ruuhkavuosia elävien arjessa käytännössä on. Onko niin, että 30-45 ikävuosien välillä ei voi tehdä itsensä hyväksi mitään, kun lapset ovat pieniä ja heidän hoitoon vientinsä ja harrastuksensa kuljetuksineen vievät aikaa? Siihen vielä päälle pitkät työpäivät tai vaikkapa vuorotyö. Jokaisessa perheessä on omat haasteensa, joiden ratkaisut löytyvät perheen sisältä.
Niin se nykyajan kirous – kiire… Onko se siis todellinen ja täydellinen este pitää itsestään huolta? Se on varmasti haaste ja monelle iso sellainen. En halua kuitenkaan uskoa, että se on täydellinen este! Kiireen keskellä on entistä tärkeämpää miettiä millaisia arvoja elämässään toteuttaa ja millaisia malleja lapsilleen siirtää. Uskon, että jokaiselle löytyy joku keino hoitaa itseään myös kiireimpään aikaan. Tekemisen kohdentaminen tai mitä muutetaan, mihin keskitytään, vaihtelee ja tulee miettiä tarkoin. Jos aikaa ei ole lähteä kuntosalille, voiko kotona tehdä jotain? Ruokailun muutokset ovat mahdollisia suunnittelulla ja nukkumiselle pyrkiä antamaan sille kuuluva arvo. Reissutyössä etsiä aktiivisesti mahdollisuuksia pienille, terveyttä ja hyvinvointia parantaville toimille.
”Tekeminen ja muutokset tulisi mitoittaa juuri omaan arkeen sopiviin toimiin. Jos kerran ei ole aikaa tai voimavaroja tehdä isoja asioita, tehdään pieniä”.
Kyseessä on omien arvojen mukainen elämä. Jos et ole tyytyväinen tilanteeseesi, sinun tulee aktiivisesti muuttaa jotain. Tehdä asioille jotain. Asiat ja elämä kyllä muuttuvat, kuten tämänkin blogin alussa nostin esiin! Mutta tuskin siihen suuntaan mihin haluaisit mennä, jos et itse ole ”kuljettajan paikalla”. Motivaatio muutokselle ei tule odottamalla. Sitä voi kuitenkin ruokkia miettimällä mikä on itselle tärkeää ja miksi. Olemalla aktiivinen ja tekemällä niitä uusia asioita, jotka hetken vaativat uudenlaista asennetta ja suhtautumista arkeen ja itseen. Älä heittäydy kiireen armoille. Päätä itse mitä haluat ja toimi sen mukaan.
Seuraavat 100 vuotta itsenäisyyttä tuovat vielä suurempia mullistuksia omaan ja lapsiemme elämään, mutta oma hyvinvointimme tulee pitää omissa käsissä. Siksi on tärkeää ottaa itse vastuu siitä, miten omaa elämäänsä elää ja millaisten arvojen mukaan.
Marko Pirhonen