Tapamuutoksen 5 vaihetta – valmennettava Matti esimerkkinä

Oletko koskaan miettinyt miten käyttäytymisen muutos etenee ja miksi siinä koetaan sellaisia haasteita ja vaikeuksia kuin koetaan? Tapojen muuttamiseen on tehtävä tietoista työtä ja tietoisia valintoja. Tavoista tulee pysyviä vasta useiden toistojen kautta ja siksi on tärkeää ymmärtää, mitä muutoksen taustalla on.

James Prochazka ja Carlo DiClemente kehittivät 80-luvulla transteoreettisen muutosmallin yhdistelmänä eri teorioista päihderiippuvaisten ja stressin hoitoon. Nykyisin samaa teoriaa käytetään pohjana myös laajemmin erilaisten elämäntapamuutosten toteuttamisessa. Teoria määrittelee muutokselle portaat, joita henkilö etenee omassa muutoksessaan. Avaan tässä hieman teoreettista taustaa jokaiselle muutokselle, joita matkana varrella teemme, tosipohjaisen tarinan avulla.

Kuvahaun tulos haulle onko pakko jos ei halua

Matti on 48- vuotias mies, jolla viime vuodet ovat kuluneet pitkiä työpäiviä tehden esimiesroolissa. Lapset ovat kasvaneet huomaamatta jo teineiksi ja painoa on tullut, erityisesti vyötärölle jo parikymmentä kiloa “armeija-ajoista”. Liikunta on jäänyt vähälle ja syöminenkin on vähän niin ja näin useiden palaverien sotkiessa päivittäistä ruokarytmiä. Matti kokee elämänsä hyvin kiireiseksi ja hektiseksi. Viime vuosina hänellä on ollut säännöllisesti myös univaikeuksia.

Muutosprosessin näkökulmasta Matti oli aluksi esiharkintavaiheessa, jossa hän ei kokenut muutosta vielä edes tarpeelliseksi ja asia ei ollut sellainen, joka olisi kaivannut toimenpiteitä. Matti kielsi ongelmat vähätellen niitä tai osaa hän ei edes tiedostanut. Tässä muutoksen vaiheessa Matti, vaiheelle tyypilliseen tapaan, vähätteli muutoksen tärkeyttä ja oman tilanteensa aiheuttamia terveysriskejä. Tässä vaiheessa Matille oli tärkeää antaa tietoa ja kertoa uusien mallien hyödyistä ilman painostamista.

 

       “Itsehän minä nämä kiloni kannan!”

 

Muutaman viikon asioita mietittyään Matin muutosprosessi eteni harkintavaiheeseen. Matti tunnisti jo muutoksen tarpeellisuuden, mutta ei ollut valmis tekemään asialle mitään. Hän näki muutoksen tekemisen enemmän asioista luopumisena kuin jonkin saavuttamisena. Hän koki, että syy muutokselle tuli ulkopuolelta vaimon ja lääkärin suunnasta ja tarve ei tullut “sisäsyntyisesti”, omien motivaatiotekijöiden summana. Matti koki ulkopuolisen tuen – erityisesti vaimonsa tuen – tärkeänä muutoksen toteutuksessa, mutta samalla ymmärsi, että todellinen muutos lähtee hänen omista, tärkeiksi koetuista tarpeistaan.

Matin muutos eteni valmistautumisvaiheeseen. Matti myönsi muutoksen tarpeellisuuden ja alkoi etsiä aktiivisesti ratkaisuja. Hän tunnisti, että muutoksesta aiheutuvat hyödyt ovat suurempia kuin haitat. Tässä vaiheessa hän teki kokeiluja uusien toimintatapojen toimivuudesta, mutta koki myös taka-askelia ja paluuta vanhoihin tottumuksiin. Siksi hän koki ulkopuolisen tuen erittäin tärkeänä.

 

       “Suurin oivallus oli, että vain minä itse teen tai olen tekemättä tämän kaiken!”

 

Toimintavaiheeseen päästyään Matti totesi, että “nyt päästään sanoista tekoihin!”, ensimmäisen kerran muutos eteni selkeästi puheesta säännölliseen ja konkreettiseen toimintaan. Matti koki, että tämä vaihe kesti pisimpään ja vaati paljon voimavaroja, aikaa ja energiaa. Haasteet tuntuivat välillä suurilta, mutta Matti koki motivaationsa olevan korkealla ja hän jaksoi työskennellä muutoksen toteuttamiseksi. Kuuden kuukauden jälkeen riski paluusta vanhoihin tottumuksiin vähenee ja Mattikin koki, että uudet tavat tuntuivat jatkuvasti helpommalta ylläpitää ja toteuttaa.

Reilun puolen vuoden jälkeen Matti oli päässyt ylläpitovaiheeseen, jossa hän oli kyennyt toteuttamaan uusia tapoja on jo muutaman kuukauden ajan. Matti koki, että tämä vaihe on tasapainoisempi ja muutoksen eteen ei joudu enää niin paljon työskentelemään. Matti arvelee, että tämä vaihe voi kestää koko elämän, mutta hän luultavasti joutuu sen eteen jatkuvasti työskentelemään. Toiset taas voivat elää ajattelematta asiaa ja muutos on pysyvämpi. Jotkut joutuvat jatkuvasti edelleen taistelemaan mielitekoja vastaan ja kontrolloimaan ärsykkeitä, jotta eivät palaa vanhoihin tapoihin, mutta muuten voivat elää ajattelematta muutosta.

 

      “Repsahdus- käsitteestä tulisi päästä kokonaan eroon, koska se on luonnollinen osa uusien tapojen opettelua”

Muutokseen kuuluvat myös taantumat, joiden aikana palataan vanhoihin tottumuksiin. Matilla sattui näitä “takapakkeja” useita, mutta hän oli määrätietoinen noina hetkinä ja palasi uudestaan ja uudestaan uusien tottumusten pariin. Monet hyvätkin yritykset loppuvat näihin sinällään inhimillisiin, normaaliin elämään kuuluviin tapahtumiin. Matti selätti nuo sudenkuopat hienosti, eikä sortunut tyypilliseen epäonnistumisen tunteeseen ja ajatukseen: “Ettei tämäkään nyt sitten onnistunut”.

Matin prosessi jatkuu, mutta noin vuoden ajanjaksolla Matti on kokenut elämänhallintansa lisääntyneen ja oman terveytensä parantuneen huomattavasti. Hän on löytänyt aikaa itsensä hoitamiseen ja perhelleen. eräs merkittävimpiä oivalluksia hänelle oli, että hän tajusi katselevansa televisiota neljä tuntia päivittäin ja siitä johtuen hänellä ei tuntunut olevan aikaa…

Tunnistatko sinä missä vaiheessa itse olet omassa muutosprosessissasi?

Marko Pirhonen

Jaa artikkeli:

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email