Dopamiini – mielihyvähormoni tapojen taustalla

Dopamiini on aivojen hypotalamuksessa erittyvä mielihyvähormoni, joka ei saa meitä tuntemaan mielihyvää siitä, mitä meillä jo on, vaan se palkitsee siitä, että haluamme jotakin. Aivot odottavat tavan tekemisestä nousevaa mielihyvää, jolloin sopivan ärsykkeen havaitseminen tuo jo aivoille odotuksen palkinnosta.

Dopamiini vaikuttaa elimistöön piristävästi ja energiaa lisäävästi. Se on tärkeä osatekijä tapojen taustalla, mutta toisaalta se tekee meistä usein tyytymättömiä saavuttamaamme. Se määrää sinua haluamaan jotain vielä vähän enemmän, jotain uutta ja parempaa. Sitä kautta se on myös monien huonojen tapojen ja riippuvuuksien taustalla.

Dopamiini palkitsee siitä, että haluat jotain mukavaa. Ei siitä, että joku juuri nyt on mukavaa.

Tässä piilee mielihyvää tuottavan dopamiinin palkitsemisjärjestelmän ongelmallisuus. Dopamiini antaa lupauksen, että kunhan tekee haastaviakin suorituksia, lopulta saa palkinnon. Mutta kun tavoitteen on saavuttanut, dopamiinituotanto romahtaa, eikä ihminen enää pystykään nauttimaan siitä, mitä on saavuttanut.

Tapojen näkökulmasta dopamiinia ei siis pelkästään erity silloin kun koet nautintoa, vaan myös silloin kun odotat sitä. Esimerkiksi peliaddikti kokee dopamiinipiikin juuri ennen panoksen asettamista – ei voiton jälkeen. Lapselle joulun odotus voi olla jännittävämpää ja palkitsevampaa kuin itse joulun juhliminen lahjoineen. Loman odottaminen voi tuntua nautinnollisemmalta kuin itse loma.

Kun odotusarvo tuntuu palkitsevalta, dopamiiniarvot nousevat odotuksesta.

Ja kun dopamiinitaso nousee, samaa tahtia nousee motivaatiosi toimia. Eli palkinnon odotus saa sinut toimimaan, ei varsinaisesti itse palkinto. Tavat ovat siis dopamiinitasoihin liittyvään palautteeseen perustuvia ”toimintasilmukoita”.

Aivoissa palkinnon saamisen ja odottamisen aivotoiminta aktivoituvat samalla aivoalueella. Tämän vuoksi odotus voi olla palkitsevampaa kuin itse palkinto tai saavutus.

Kuva: James Clear: Atomic habits, 2018

Ylläolevassa kuvassa on esitetty miten dopamiini vaikuttaa valinnoissa ja tavoissa. Käyrä A kuvaa sitä, kun uutta tapaa tehdään ensimmäisiä kertoja. Dopamiinia erittyy vasta, kun olemme saaneet palkinnon.

Muutaman kerran jälkeen dopamiinin eritys alkaa jo ärsykkeen jälkeen nousta palkinnon odotuksesta (B), eikä varsinainen palkinto enää nosta dopamiinin tasoa juurikaan.

Jos käy niin, että ärsykkeen nähtyäsi dopamiini nousee ja et saakaan palkintoa odotuksista huolimatta (C), dopamiinitaso romahtaa pettymyksestä.

Käyrä D kuvaa vielä dopamiinitasoja samankaltaisessa tilanteessa, jossa palkinnon saavuttaminen on viivästynyt. Eli dopamiinitaso romahtaa ensin, mutta palkinnon saavuttaminen myöhässä nostaa arvot taas korkeiksi. Vertaa kohtaan A, jossa aivot oppivat uuden tavan. Näin dopamiini pitää omalta osaltaan huolen siitä, että toimintaa jatketaan.

Aivot haluavat enemmän kuin varsinaisesti pitävät tai tykkäävät asioista. Haluaminen on toimintamme moottori – se johtaa meitä kohti palkintoa.

Tämän takia uuden tavan oppimisen kannalta on hyvä huomioida tapojen muuttamisen lainalaisuuksista, joista kirjoitin aiemmin blogissani sääntö 2: tee tavasta houkutteleva.

” Todennäköisempi käyttäytyminen vahvistaa vähemmän todennäköistä käyttäytymistä”

Voit hyödyntää nyt tietoasi dopamiinista omaksi hyväksesi. Liittämällä mieluisaa tekemistä hyödyntämällä vaikkapa tapojen ketjuttamista tai jos-niin- suunnittelua, vähemmän mieluisaan, mutta sinulle hyvään tapaan, voit onnistua helpommin muuttamaan tapojasi.

  1. Kun teen (nykyinen tapa), niin teen (minulle tarpeellinen tapa)
  2. Sen jälkeen kun olen tehnyt (minulle tarpeellinen tapa), teen (tapa jota haluan)

Esimerkiksi haluat käyttää aikaa Facebookissa ja sinun pitäisi liikkua enemmän:

  1. Kun otan puhelimen käteeni katsoakseni Facebookia, niin teen 10 kyykkyä
  2. Kun olen tehnyt 10 kyykkyä, katson Facebookia.

Eli suomeksi sanottuna uudelleen ohjelmoit aivojasi dopamiinin tuotannon lainalaisuuksia hyödyntämällä ja liittämällä asian, jota haluat tehdä, asiaan jota sinun pitäisi tehdä.

Kokeile ja testaa jonkun itsellesi ”huonon” tavan kanssa ja voit yllättyä miten se helpottaa uuden oppimista.

“Pitkäkin matka täytyy aloittaa yhdellä askelella.”

Seuraa meitä Facebookissa ja käy lukemassa blogeja nettisivuillamme.

Marko Pirhonen

Jaa artikkeli:

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on email